Voi että, tänään on kyllä niin täydellinen päivä tälle mun seuraavalle postaukselle. Tänään (täällä meillä on vielä 20. päivä) on nimittäin mun maailman kilteimmän ja hyväsydämisimmän iskäni synttäripäivä ja tarkoituksena olisi siis kertoa hieman enemmän hänen osuudestaan meidän hääpäivän kulussa. Kuten jo aiemmin mainitsin oli iskä tietenkin tukeni ja turvani, kun astelin kirkonkäytävää pitkin kohti alttaria ja Keken käsivartta, mutta iskällä oli myös toinen erittäin koskettava ja ikimuistoinen tehtävä hääjuhlassamme. Ruokailun jälkeen oli nimittäin aika seuraavan puheen. Eikä ihan minkä tahansa puheen, vaan rakas iskäni siis asteli mikin ääreen selvästi hiukan jännittäen.
 |
| ©Iiro Rautiainen |
 |
| ©Iiro Rautiainen |
 |
Kyllä sieltä hymyjäkin irtos <3
©Iiro Rautiainen |
Iskä ei ole se kaikista kovaäänisin eikä suupaltein ihminen, joten jo ylipäänsä se, että hän uskaltautui vieraiden eteen puhetta pitämään, oli aivan järkyttävän ihanaa. Iskä on herkkä ja tunteellinen luonteeltaan, joten luulen, että eniten häntä koko tilanteessa jännittikin se, kuinka hän pysyy kasassa ja pystyy ylipäänsä pitämään puheen loppuun saakka mahdollisilta ja hyvinkin todennäköisiltä kyyneliltään. Kuitenkin jo tässä vaiheessa voin kertoa, että puhe meni aivan tosi hyvin, vaikka välillä pientä herkistymistä olikin havaittavissa. Iskän puolelta siis. Yleisössä ja allekirjoittaneessa herkistyminen kun ei nimittäin ollut pientä nähnytkään, sillä minä ainakin pillitin kuin pikkuvauva suurimman osan ajasta :'D
 |
Itkunsekainen hymy.
©Iiro Rautiainen |
 |
No ugly crying ei ihan toteutunut ;'D
©Iiro Rautiainen |
 |
Tässä kohtaa taidettiin puhua meidän paluusta Amerikkaan...
©Iiro Rautiainen |
 |
Vieraillakin oli kyynel herkässä <3
©Iiro Rautiainen |
 |
Ryhmähali iskän puheen jälkeen <3
©Iiro Rautiainen |
Iskän puhe oli kaikkea, mitä vain toivoa saattaa. Hauska, koskettava ja kattava. Se kertoi niin minusta kuin Kekestä ja meistä yhdessä. Se kertoi menneistä tapahtumista ja tulevaisuudesta. Se sisälsi neuvoja ja ohjeita. Ja kuten sanottua se siis itketti ja se nauratti. En olisi voinut toivoa mitään enempää. Mun sydän pakahtuu edelleen joka kerta, kun mä ajattelen tuota puhetta ja mun silmiin kohoaa onnenkyyneleet. Mä olen niin ylpeä mun iskästä ja niin onnellinen siitä, että iskä on mun iskä ja, että se antoi meille tämän ihanan muiston, jota me voidaan vielä vuosienkin päästä muistella lämmöllä ja rakkaudella.
 |
| ©Iiro Rautiainen |
 |
| ©Iiro Rautiainen |
Keke sanoi häiden jälkeen, että koko päivän koskettavin kohta, sellainen jonka aikana hänen oli kaikista vaikeinta pidättää kyyneliä, oli juuri tämä iskän puhe. Siinä kuulemma vaan on sitä jotain, kun raavas mies itkee, ja olen Keken kanssa kyllä täysin samaa mieltä. Mullahan silmät kostuu heti, kun kuka tahansa itkee, mutta on siinä vaan jotain erityisen koskettavaa, jos näkee, kun mies herkistyy. Kai sitä todistaa harvemmin ja näin se tuntuu jotenkin erityisen syvällä sydämessä. Kiitos vielä iskä! <3 Oot rakas!
 |
| ©Iiro Rautiainen |
 |
| ©Iiro Rautiainen |
Ai niin, ja jäihän meille vielä ihan konkreettinenkin muisto tuosta iskän puheesta. Iskä nimittäin esitteli vielä puheensa lopuksi hankkimansa valokuva-albumin, johon hän kehotti vieraita jättämään terveisiä mulle ja Kekelle. Se toimi siis ikään kuin vieraskirjana, johon voimme sitten häiden jälkeen teettää myös valokuvia. Ihana ajatus! Näin me saatiin häihin ihan perinteinenkin vieraskirja sormenjälkipuun ja Mad libsien lisäksi, mikä oli tosi kiva juttu.
 |
| ©Iiro Rautiainen |
 |
| ©Iiro Rautiainen |
Hyvää syntymäpäivää vielä iskälle ja aurinkoista syksyn jatkoa kaikille teille lukijoille! Täällä Jenkkilässä on ollu viime päivät tosi lämmintä, n. 30 astetta, mutta eiköhän se syksy tännekin pikkuhiljaa saavu. Jouluksi mekin päästään sitten nauttimaan kunnon pakkasista, sillä tarkoituksena olisi lentää silloin Suomeen pikkuvisiitille. Jei! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kaunis kommentistasi! <3 Et tiedäkään, kuinka se lämmittää mieltäni!