perjantai 21. lokakuuta 2016

Puheenvuoro: Morsiamen isä

Voi että, tänään on kyllä niin täydellinen päivä tälle mun seuraavalle postaukselle. Tänään (täällä meillä on vielä 20. päivä) on nimittäin mun maailman kilteimmän ja hyväsydämisimmän iskäni synttäripäivä ja tarkoituksena olisi siis kertoa hieman enemmän hänen osuudestaan meidän hääpäivän kulussa. Kuten jo aiemmin mainitsin oli iskä tietenkin tukeni ja turvani, kun astelin kirkonkäytävää pitkin kohti alttaria ja Keken käsivartta, mutta iskällä oli myös toinen erittäin koskettava ja ikimuistoinen tehtävä hääjuhlassamme. Ruokailun jälkeen oli nimittäin aika seuraavan puheen. Eikä ihan minkä tahansa puheen, vaan rakas iskäni siis asteli mikin ääreen selvästi hiukan jännittäen. 

©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen
Kyllä sieltä hymyjäkin irtos <3
©Iiro Rautiainen

Iskä ei ole se kaikista kovaäänisin eikä suupaltein ihminen, joten jo ylipäänsä se, että hän uskaltautui vieraiden eteen puhetta pitämään, oli aivan järkyttävän ihanaa. Iskä on herkkä ja tunteellinen luonteeltaan, joten luulen, että eniten häntä koko tilanteessa jännittikin se, kuinka hän pysyy kasassa ja pystyy ylipäänsä pitämään puheen loppuun saakka mahdollisilta ja hyvinkin todennäköisiltä kyyneliltään. Kuitenkin jo tässä vaiheessa voin kertoa, että puhe meni aivan tosi hyvin, vaikka välillä pientä herkistymistä olikin havaittavissa. Iskän puolelta siis. Yleisössä ja allekirjoittaneessa herkistyminen kun ei nimittäin ollut pientä nähnytkään, sillä minä ainakin pillitin kuin pikkuvauva suurimman osan ajasta :'D

Itkunsekainen hymy.
©Iiro Rautiainen
No ugly crying ei ihan toteutunut ;'D
©Iiro Rautiainen
Tässä kohtaa taidettiin puhua meidän paluusta Amerikkaan...
©Iiro Rautiainen
Vieraillakin oli kyynel herkässä <3
©Iiro Rautiainen
Ryhmähali iskän puheen jälkeen <3
©Iiro Rautiainen

Iskän puhe oli kaikkea, mitä vain toivoa saattaa. Hauska, koskettava ja kattava. Se kertoi niin minusta kuin Kekestä ja meistä yhdessä. Se kertoi menneistä tapahtumista ja tulevaisuudesta. Se sisälsi neuvoja ja ohjeita. Ja kuten sanottua se siis itketti ja se nauratti. En olisi voinut toivoa mitään enempää. Mun sydän pakahtuu edelleen joka kerta, kun mä ajattelen tuota puhetta ja mun silmiin kohoaa onnenkyyneleet. Mä olen niin ylpeä mun iskästä ja niin onnellinen siitä, että iskä on mun iskä ja, että se antoi meille tämän ihanan muiston, jota me voidaan vielä vuosienkin päästä muistella lämmöllä ja rakkaudella. 


©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen

Keke sanoi häiden jälkeen, että koko päivän koskettavin kohta, sellainen jonka aikana hänen oli kaikista vaikeinta pidättää kyyneliä, oli juuri tämä iskän puhe. Siinä kuulemma vaan on sitä jotain, kun raavas mies itkee, ja olen Keken kanssa kyllä täysin samaa mieltä. Mullahan silmät kostuu heti, kun kuka tahansa itkee, mutta on siinä vaan jotain erityisen koskettavaa, jos näkee, kun mies herkistyy. Kai sitä todistaa harvemmin ja näin se tuntuu jotenkin erityisen syvällä sydämessä. Kiitos vielä iskä! <3 Oot rakas!

©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen

Ai niin, ja jäihän meille vielä ihan konkreettinenkin muisto tuosta iskän puheesta. Iskä nimittäin esitteli vielä puheensa lopuksi hankkimansa valokuva-albumin, johon hän kehotti vieraita jättämään terveisiä mulle ja Kekelle. Se toimi siis ikään kuin vieraskirjana, johon voimme sitten häiden jälkeen teettää myös valokuvia. Ihana ajatus! Näin me saatiin häihin ihan perinteinenkin vieraskirja sormenjälkipuun ja Mad libsien lisäksi, mikä oli tosi kiva juttu.


©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen

Hyvää syntymäpäivää vielä iskälle ja aurinkoista syksyn jatkoa kaikille teille lukijoille! Täällä Jenkkilässä on ollu viime päivät tosi lämmintä, n. 30 astetta, mutta eiköhän se syksy tännekin pikkuhiljaa saavu. Jouluksi mekin päästään sitten nauttimaan kunnon pakkasista, sillä tarkoituksena olisi lentää silloin Suomeen pikkuvisiitille. Jei! :)

torstai 20. lokakuuta 2016

14 vuotta

Meillä oli tällä viikolla seurusteluvuosipäivä. Ollaan oltu Keken kanssa yhdessä 14 vuotta. Mutta nyt kun me ollaan naimisissa niin tällaisia hömpötyksiä ei kai enää ole tapana juhlistaa :) Nyt juhlitaan vain hääpäiviä. Joten ei mulla muuta. Antaa kuvien puhua puolestaan <3


















Rakastan sua mussu! <3

maanantai 10. lokakuuta 2016

Life is sweet

Photo boothin lisäksi toinen sellainen juttu, jonka tiesin jo hyvinkin aikaisessa vaiheessa haluavani häihimme, oli karkkibuffet, kiitos nam! Eikä tuolle ukollekaan kovin kauaa tarvinnut jutun tarpeellisuutta perustella :)

©Iiro Rautiainen

Tai oikeastaan ihan alkuvaiheessa mietimme herkkubuffetia karkkeineen, juustoineen, poppareineen, sipseineen ja muine suolaisine herkkuineen, mutta lopulta päädyimme laittamaan suolaista naposteltavaa esille vasta myöhemmin illalla iltapalan muodossa ja pitämään karkkibuffan erillisenä makeana osiona hääkakun lisänä.

Karkkibuffan astioita, niin kuin photo boothin propsejakin, keräilin pikkuhiljaa ajan kanssa. Suurin osa niistä on löydetty kirpputoreilta. Kauhoja ostin ainakin joltain FB:n hääkirppikseltä. Violettiraitaiset paperipussit tilasin eBaystä. Oikeastaan olisin halunnut pussien sijaan jotkut kivat pikkuiset kartonkikipot karkkeja varten, mutten löytänyt mistään sopivankokoisia enkä -värisiä. Askartelukaan ei niiden suhteen innostanut, joten oli tyytyminen pusseihin. Yhteensä karkkibuffarekvisiittaan meni rahaa n. 30€.

©Iiro Rautiainen

Karkkibuffapöydällä oleva hopeinen puukoristekynttiläsysteemi on Pentikiltä. Ostin sen valmistujaislahjaksi saamallani lahjakortilla kotiamme koristamaan ja häidemme puuteemaanhan se sopi kuin nakutettu. Olisi ollut tyhmää jättää käyttämättä sitä hääsomisteena. Tuossa karkkikippojen vieressä se on mielestäni oikein kiva.

©Iiro Rautiainen

Alun perin tällä häiden teemavärien suhteen tarkalla morsiolla oli tarkoitus hankkia buffaan vain ja ainoastaan valkoisia, vaaleanvihreitä, hopeisia ja violetteja karamellejä. Mutta lopulta kaikki ei kuitenkaan mennyt aivan alkuperäisten suunnitelmien mukaan... Oli aivan pakko saada mukaan joitakin mun ja Keken lempikarkkeja, vaikka ne ei ihan oikeissa väreissä olleetkaan. Pakottava tarve suokkareiden hankintaan vain vahvistui, kun jouduttiin elämään keväällä muutama kuukausi ilman suomalaisia/ruotsalaisia makeisia. Näinpä Keke sai mukaan suklaarusinoita, minä taas vaaleanpunaisia ufoja ja salta bombereita. 

©Iiro Rautiainen

Ja kun karkkien väri ei kerta enää ollut niin justiinsa, päätettiin mukaan ottaa vieraita ajatellen ja monipuolisuutta karkkibuffettiin tuomaan (niin ja hyvistä tarjouksista löytyneitä) colatikkareita, hopeatoffeita, cola- ja mansikkaremmejä sekä sukulakuja. Lopulta häiden teemavärien mukaisia kompiaisia olivat vain liitulakut, suussasulavat jogurttikookospallerot Punnitse&Säästä -kaupasta, fazermintit, omenaremmit ja vaahtokarkit ainakin melkein.

©Iiro Rautiainen

Osa karkeista tilattiin Urjalan Makeistukusta. Osa ostettiin viinanhakureissulta Viron laivalta. Hopeatoffeet bongattiin ohimennen tarjouksesta Lidlistä ja Salta bomberit nappasin mukaan Haaparannan Candy Worldistä. Yhteensä karkkia oli 13 eri laatua ja kiloja niitäkin n. 13. Hinnaksi niille tuli n. 130€. Kaikkia muita karkkeja jäi enemmän tai vähemmän yli, paitsi jogurttipallerot meni kaikki. Vähempikin olisi siis riittänyt, mutta eivätpähän loppuneet kesken ;)

Karkkien värin lisäksi haaveilin aluksi hyvinkin koristeellisesta ja näyttävästä karkkibuffetista. Lopulta aika tuli kuitenkin vastaan eikä rahkeet riittäneet niin kauniin buffasommitelman tekoon kuin olisin toivonut. Itseaskartelemani etiketit purkkien kylkeen saivat riittää. Ihana täti E kasasi buffetin yhdessä lapsiapureiden kanssa. Annoin hänelle sen suhteen vapaat kädet ja oikein hienoa jälkeä tuli niillä tarvikkeilla, jotka heille oli tarjota, vaikka ilmeisesti apureilla olikin ollut pieniä vaikeuksia löytää oikeat kannet oikeisiin purnukoihin (Luotto oli kova, sillä tämä morsian oli häiden alla niin kiireinen, ettei edes tarkistanut työn jälkeä kuin vasta hääpäivänä buffetin auettua pikkuisen vilkaisi) ;) Iso kiitos vielä E! <3

Olisi ollut niin huippua tehdä semmonen överi, monikerroksinen, värillisesti harmoninen amerikkalaistyylinen buffet, mutta nyt ei vaan aika millään riittänyt. Kateellisena ihailen edelleen muiden hääparien upeita aikaansaannoksia. Ehkä mun täytyy järjestää joskus jotkut kivat kekkerit ja koota sinne unelmieni herkkubuffet! :) Noh, mutta edelleenhän pääasia on, että vieraat saivat mahansa täyteen makeaa! Ja plussaa oli myös se, että karkkia jäi yli, joten me saatiin napostella suomalaisia makeisia jonkin aikaa vielä senkin jälkeen, kun oltiin palattu Amerikkaan :) Ei paha!

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Eläköön photo booth!

Ihastuin ideaan photo boothista jo aivan hääsuunnittelun alkuvaiheessa. Keräsin pikkuhiljaa sitä varten rekvisiittaa, mistä nyt sattui edullisesti löytymään. Aurinkolaseja, päähineitä, taulukehys, kaulakoruja jne., joista kallein oli Tukholmasta ostettu viikinkikypärä (5€). Sen halusin vanhana ruotsinopiskelijana mukaan maksoi mitä maksoi ;) Suurin osa propseista kustansi 0,50-2€ ja yhteensä niihin kului n. 35€. Ostetun rekvisiitan lisäksi me askarreltiin kartongista, softiksesta ja grillitikuista apujoukkojen kanssa viiksiä, huulia, rillejä, puhekuplia ja muita. Materiaaleihin meni ehkä 15€. Kartongit löytyivät suurimmaksi osaksi valmiina omasta askartelutarvikevarastosta. 


Valokuvausnurkan taustana toimi kaitaliinojen ompelusta ylimääräiseksi jäänyt kokonainen hopeinen pöytäliina ja muutama violetti pompom. Yhteensä photo boothiin saatiin menemään semmoiset 60€. Vähemmälläkin oltaisiin päästy, jos joku ei olisi jatkuvasti kulkenut jossain kirppareilla ja muilla haalimassa hassua kuvausrekvisiittaa mukaansa ;)

No mites meidän photo boothia sitten noin niin kuin käytännössä ajettiin? Sen kun tietäs! :D Keken etevä työkaveri J oli nimittäin niin tehokas, että sääti meille koko photo booth -pisteen kuntoon mun laittamatta tikkua ristiin. Tietokoneen näyttö, järkkäri ja langaton etälaukaisin. Niistä oli meidän valokuvaussoppi tehty. Kiitos vielä tuhannesti J:lle niin photo boothin kasaamisesta kuin vehkeiden lainaamisestakin!

Taustalla hieno kamera/näyttöviritelmä.
©Iiro Rautiainen
Kuvattava pystyi näkemään itsensä tietokonaan näytöltä.
©Iiro Rautiainen
Kädessä pidettävän etälaukaisimen avulla 
kuvattava pystyi itse päättämään, milloin kuva otetaan.
©Iiro Rautiainen

Kuten jo edellisessä postauksessa mainitsinkin, oli photo booth kova sana lasten keskuudessa. Mutta oli se sitä myös aikusten mielestä! Allekirjoittaneellahan ei ole asiasta varsinaisesti mielipidettä, sillä minähän en muistanut vierailla photo boothissa ollenkaan koko päivän aikana!! Ihan oikeesti, on kait sitä melkoinen tollo! :'D Noh, onneksi muut kuvauttivat itseään sitten senkin edestä :)

©Iiro Rautiainen

Oman photo booth -mokani lisäksi sattui tähän liittyen muutama muukin pikkuruinen erhe, jotka eivät kuitenkaan olleet lähellekään sen mittakaavan juttuja kuin koko valokuvauspisteen unohtaminen, kröhöm :'D Mutta siis. Jossain kohtaa lasten hilluessa photo boothissa oli joku huomannut, että kamera on säädetty hiukan ylös heitä ajatellen. Näinpä tämä joku oli liikuttanut kameraa lapsienkin pituuden paremmin huomioivaan asentoon. Mahtava idea ja ihanaa, että joku hoksasi muksujen ongelman (reppanat olivat roudanneet paikalle tuolin, jonka päälle he nousivat kuviin yltääkseen)! <3 MUTTA kamerahan oli tietenkin säädetty alun perin tarkasti siten, että taustakangas asettuu kuviin nätisti ja lopuissa kuvista tämä ei kameran liikuttelun takia tietenkään enää toteutunut. Noh, tuskinpa tuota kukaan muu niin edes huomaa (ja onneksi kuvia voi aina koittaa vähän rajata ja muokata), mutta kyllä tätä pilkunviilaajaa meinas homma silti hiukan harmittaa. 

Sihti hukassa ;)

Toinen juttu, jota en ainakaan itse tullut etukäteen edes ajatelleeksi, oli se, että kamera ja tietokoneen näyttö, jolta kuvattavat pystyivät siis tarkastelemaan itseään kuvia ottaessaan, sijaitsivat hiukan eri kohdissa photo boothia. Tämä tarkoitti sitä, että suurimmassa osassa kuvista kuvattavat katsovat näyttöä eivätkä suoraan kameraan. Eipä sekään kai mitään haittaa, mutta jos joku tuleva hääpari meinaa tällaisen oikeasti ihan älyttömän kätevän kamera/näyttö/etälaukaisin-kombon toteuttaa, niin muistakaa miettiä näytön ja kameran paikat tarkkaan. Tai laittakaa näyttöön vieraita varten vaikkapa joku lappunen, joka muistuttaa, että mihin päin heidän oikein kannattaakaan ne katseensa suunnata ;)

Katseet harhailee <3

Oiskohan mulla vielä jotain muuta sanottavaa photo boothista? No siis ainakin se, että me saatiin paljon positiivista palautetta valokuvaussopestamme! Ihmiset tuntuivat tykänneen siitä kovasti. Minäkin oon aina käynyt enemmän kuin mielelläni photo bootheissa hassuttelemassa niissä juhlissa, joissa sellainen on ollut. Ja saahan bootheissa otettua myös järkeviäkin kuvia! Ei aina ole pakko höpötellä ja olla kreisiä rekvisiittaa. Meidänkin photo boothissa ikuistettiin häävieraista monta tosi kivaa, oikeaa, kunnollista kuvaa. 

Jotkut ovat varmaan sitä mieltä, että koko photo booth on jo niiiin last season... Mutta minä uskallan olla eri mieltä. Kuka nyt ei nimittäin tulis hyvälle tuulelle tällaisia otoksia katsellessa, häh?! :)

Mummin kulta <3
Lil Gangsta <3
Veijarit <3
Likinäköinen herra Karjunen?
"Ei tietenkään, mä lupaan! Mutta blogista ei ollut mitään puhetta..."
*kjäh kjäh* ;D
Dupont vai Dupond?
Sensuroitu.

Eksyipä photo boothiimme vierailulle muutama maailmanluokan tähtikin... Mutta siitä lisää myöhemmin ;) Seuraavassa postauksessa taidetaan hypätä herkkujen maailmaan. Siihen saakka: Cheeeeeese!