keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Katariina's redemption

Viimeisimpään hääpukuihin liittyvään postaukseeni tulleiden rohkaisevien kommenttien perusteella (Kiitos ihanat lukijani! <3), rohkaistuin kirjoittamaan vielä ainakin tämän kerran hääpuvunsovituskokemuksestani :)

Kävin eilen Morsiusateljee Katariinassa kokeilemassa hääpukuja toistamiseen. Eka sovituksella ja tämänkertaisella oli kyllä eroa ku Yöllä ja Popedalla (Repesin tälle sanonnalle eilen Facessa ja pöllin sen törkeästi. Kiitti Matti! :)) ! :D Myyjä oli tosi mukava ja löydettiin nopeasti sama aaltopituus. Höpöteltiin niitä näitä ja tunnelma oli tosi vapautunut ja rento. Mulla oli eka kertaa oikeasti hauskaa pukuja sovittaessa! :) Ja se oli myyjän ansiota!

Juteltiin hänen kanssaan mm. eräästä palvelusta, joka olisi mielestäni aivan mahtava morsiuspukuliikkeisiin. Nimittäin sellainen valokuvauspalvelu, jossa morsiamesta otettaisiin valokuva jokainen hänen sovittamansa puku päällä. Näin pukuja olisi helppo vertailla esim. tietokoneen näytöllä tai tv-ruudulla. Kuvia selailemalla morsian saisi paremman käsityksen siitä, miltä puku oikeasti näyttää hänen päällään. Ja kuviahan ei tarvitsisi antaa morsiamelle mukaan, jos esim. pukujenvalmistaja tämän kieltää kopioimisen estämiseksi, vaan kyseessä olisi ainoastaan puvun valintaa helpottava extra-palvelu, jota ainakin minä arvostaisin suuresti. Ja miksei kauppojen päätteeksi voisi antaa morsiamelle muistoksi sen kuvan, jossa hänellä on päällään se ostamansa puku. 

Katariinan myyjä kertoi, että heillä oli joitakin vuosia sitten ollut tällä idealla toimiva laite testikäytössä. Laitteella pystyi ottamaan videokuvaakin, joten morsian saattoi nähdä, miten puku käyttäytyy hänen liikkuessaan se päällä. Kuvat ja vidoot näytettiin morsiamelle iiiisolta näytöltä. Valitettavasti kyseinen laite oli kuitenkin ollut liian hintava oikeasti käyttöön otettavaksi. Mutta miksei tällaista palvelua voisi toteuttaa yksinkertaisemmin ja halvemminkin? Räps, kuvat ihan tavan kameralla ja niiden esittely normilta tietsikan näytöltä esmes. Tykkäisin!

Itse sovitukseen palatakseni, on tosi helpottavaa, että se oikea tyyli ja puvun malli, joka mun luonteeseen ja vartalolle sopii, on löytynyt. Nyt kun pukuja on käynyt sovittamassa jo muutaman kerran ja aina päädytään samantyyliseen pukuun niin varmuus siitä, että juurikin sellainen puku sopii mulle, vaan kasvaa. Kiitokset vielä makutuomaroinnista ihanalle kaaso J:lle ja ihanalle serkku T:lle! <3 

Menen mitä todennäköisimmin kokeilemaan pukua uudestaan. Äiti ei nimittäin ollut tällä kertaa mukana makutuomarina. Jonkin aikaa sitten hän kysyi vienosti meidän istuessa autossa matkalla jonnekin, että saako hän ostaa minulle hääpuvun! Aawww! Miten sellaisesta voisi kieltäytyä? Olen otettu ja onnellinen esikoistytär! <3

Loppuyhteenvetona voin siis sanoa, että Katariina palautti maineensa minun silmissäni. Riippuu tosiaankin myyjästä ja monesta muustakin tekijästä millaiseksi asiakaspalvelukohtaaminen muodostuu. Mitä tästä opimme: kaikki ansaitsevat toisen mahdollisuuden! :)


maanantai 28. huhtikuuta 2014

Häät telkkarissa

Myönnetään. Katson aika paljon telkkaria. Ja viime aikoina, sattuneesta syystä, ovat erilaiset hääohjelmat vieneet digiboksiltamme suht suuren tilan. Tallentelin niitä varastoon jo hyvissä ajoin ennen kihlautumista, mutta niiden katselun aloitin kunnolla vasta silloin, kun pystyin tv:n ohella vilkuilemaan kimallusta vasemmassa nimettömässäni :)


Kuva

Mun ehdottomaksi lemppariksi on muodostunut brittien Häät sulhasen tapaan  (Don't tell the bride). Ohjelmassa on ideana se, että sulho saa 12 000 puntaa ja 3 viikkoa aikaa järjestää morsiamelleen unelmiensa häät. Hääpari ei saa olla tuona aikana tekemisissä keskenään, vaan sulhanen on yksin bestmanin kanssa vastuussa kaikkeen hääsuunnitteluun liittyvästä aina kutsukorteista morsiamen pukuun asti. 

Yleensä pariskunnat ovat tässä ohjelmassa sellaisia, joissa morsian määrää ja tekee päätökset, joten vastuun siirtyminen sulhaselle on usein kova paikka sekä häitä järjestävälle sulholle että varsinkin ohjaksista pois siirtyvälle morsiamelle. Lähes jokainen jakso alkaa sillä, että morsian muuttaa häidenalusajaksi vanhempiensa tai ystäviensä luo, ja heti auton takavalojen hävittyä näkökentästä korkkaa sulhanen bestamaninsa kanssa oluset :) Sarjassa on nähty juhlia aina Las Vegas-häistä jouluhäihin ja Ibiza-häistä intialaisteemaisiin telttahäihin. Just eilen katsoin jakson, jossa morsian saapui vihkimiseen hyppäämällä lentokoneesta laskuvarjolla! Kaikenlaista ne sulhaset vaan osaakin keksiä! :)


Kuva

Hyvänä kakkosena mun listalla tulee Neljät häät Amerikassa (Four Weddings), jossa neljä morsianta vierailee toistensa häissä pisteyttäen ne ja eniten pisteitä kerännyt hääpari palkitaan häämatkalla. Jenkeissä kaikki on jotenkin suurempaa, hienompaa ja kalliimpaa. On hauska seurata sitä överiyttä, mutta toisaalta näkee sarjassa myös vähemmällä rahalla toteutettuja pienimuotoisempia häitä. Mutta tietenkään suomalaisella mittakaavalla nuo simppeleimmätkään jenkkihäät eivät kyllä kovin simppeleitä ole :) Joka tapauksessa viihdyttävä ohjelma. Ja näissä uusimmissa jaksoissa, morsiametkin ovat yllättävän mukavia ja ystävällisiä toisilleen, mikä on musta vaan hyvä. Kissatappeluja ja myötähäpeää ei jotenkin enää jaksa.

Satuhäät sijoittuu rankingissani kolmanneksi. On mukavaa seurata suomalaisten häiden järjestelyjä ja musta on kiva katsoa nimenomaan ns. tavallisten pariskuntien häitä. Satuhäissäkin kun on välillä ehkä vähän väkisinkin haettu ylimääräistä tarpeetonta draamaa, mikä on musta ihan turhaa. Muhun kun ainakin uppoaa parhaiten juuri ne ihan tavallisten ihmisten tavalliset rakkaustarinat. Niiden esittelyssä Satuhäät on musta parhaimmillaan.


Kuva

Ja sitten niihin pettymyksiin. Niitäkin hääaiheisia tv-sarjoja nimittäin löytyy, jotka ovat tuottaneet mulle hienoisen tai vähän suuremmankin pettymyksen. Mm. Kaksi julkkista ja yhdet häät oli sellainen. Silloin aikanaan odotin mainosten perusteella ohjelmaa innolla, mutta eihän se kovin häävi ollut. Kaikista häiritsevintä ohjelmassa oli mun mielestä ehkä se selostajanainen. Esimerkiksi Arvostele mun illallinen -ohjelmassa miesääni taustalla on aivan loistava, mutta tässä ohjelmassa se oli harmillisen huono. Toinen hääohjelma, josta en ole erityisemmin pitänyt oli Kuninkaalliset häät. Musta se vaan oli tylsä ja täytyy sanoa, että yleensä katson vaikka sinnillä suurimman osan telkkarin häätarjonnasta, mutta tuota ohjelmaa en jaksanut katsoa kuin muutaman hassun jakson. 

Loppuun vielä muistutus muutamien uutuusohjelmien hakuajoista. Jutta ja huikeat häädieetit -ohjelman hakuaika vuoden 2014 elo-syyskuun hääpareille on käynnissä vielä pari päivää eli huhtikuun loppuun (hakemaan pääsee täältä). Ohjelmassa kuvataan hääparin kuntokuuria, joka kestää kolme häitä edeltävää kuukautta. Toinen uutuus on Kaikkien aikojen kosinta, jossa järjestetään nimensä mukaisesti yllätyskosintoja. Hakemuksia otetaan vastaan täällä 30.4.2014 asti. 


sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Yhteenvetoa

Lisäsin blogin välilehdelle lyhyen yhteenvedon meistä ja häistä. Lisään sinne häitä koskevia asioita jahka suunnitelmat etenee ja esim. palveluntarjoajia varmistuu. Meistä, meidän kiinnostuksenkohteista ja historiasta kirjoittelin myös hiukkasen, jos jotakuta kiinnostaa vaikka lukea :) 

Lähi(tai ei niin lähi)tulevaisuudessa ajattelin mahdollisesti lisätä omat välilehtensä myös to do -listalle, häiden biisilistalle ja budjetille.

Valokuvaaja-asia on vielä vaiheessa. Palaan siihen heti, kun päätös on tehty. 

Rentouttavaa sunnuntai-iltaa!


perjantai 25. huhtikuuta 2014

Miten valita valokuvaaja?

Hei te kaikki, joilla on jo valokuvaaja varattuna häihinne! Kertokaapas mulle ne teidän kaikista parhaimmat ja painavimmat perusteet valinnallenne. Minkä takia päädyitte buukkaamaan juuri valitsemanne valokuvaajan? 

Meillä on tässä nyt päätöksenteko aika lailla loppusuoralla. Olen saanut karsittua vaihtoehdot niinkin vähäksi kuin kahteen, wau! Täytyy nimittäin myöntää, että aikaa tähän on kulunut. Mutta toisaalta, mitä pahaa siinä on; valokuvaajan valinta on nimittäin mielestäni yksi häiden suurimmista päätöksistä. Valokuvat ovat sormusten ohella oikeastaan se ainoa konkreettinen asia mitä häistä jää käteen.

Ensimmäinen ehdokas on hiukan kokemattomampi ja hiukan kalliimpi vaihtoehto sen takia, että hän ei asu samalla paikkakunnalla kanssamme. Mutta hänen portfolionsa v-a-k-u-u-t-t-a-a! Kuvaustyyli on mielestäni sellainen vähän erikoisempi ja kivan mieleenpainuva. Pidän siitä toooodella paljon! Myös kirjeenvaihto hänen kanssaan on ollut hauskaa. Hänellä on rento asenne ja huumorintajua, minkä luulen olevan eduksi sitten kuvaustilanteessakin.

Toinen vaihtoehto taas on erittäin kokenut valokuvaaja, josta olen löytänyt paljon positiivista palautetta erinäisiltä nettifoorumeilta. Hän on kuvannut ennenkin sekä hääkirkossamme että juhlapaikassamme. Kuvat ovat kauniita ja yhteydenpito asiallista ja nopeaa.

Molemmilla kuvaajilla esim. kuvaustuntien määrää ei ole erityisemmin rajattu, kuvia saa mukaan digitaalisessa muodossa mukavan määrän ja webgalleria kuuluu hintaan. He ovat lisäksi molemmat esim. valmiita kuuntelemaan hääparin toiveita.

Mutta siis dilemma on tämä: valitako hiukan kokemattomampi hääkuvaaja, jonka kuvia todella rakastan ja joka vaikuttaa todella hyvältä tyypiltä? Vai valitako todellinen ammattilainen, joka on muutaman sata euroa edullisempi?


Kuva

Ja vielä toinen asia, jossa tarvitsisin apuanne. Miten perustelen sulholle, että meidän kannattaa palkata valokuvaajaksi ammattilainen eikä pyytää esim. jotain harrastelijavalokuvaajatuttavaamme ikuistamaan hääpäivämme? Itsehän olen sen kannalla aivan satakymmenenprosenttisesti, että valitsemme ammattilaisen, mutta kertokaa mulle kuitenkin pliis ne kaikista parhaimmat perustelut, jotka voin sitten kertoa eteenpäin sulholle jahka nyt tulevana viikonloppuna otan asian vakavasti hänen kanssaan puheeksi. 

Muksaa viikendiä!


torstai 24. huhtikuuta 2014

Hääsuunnittelun ABC

Tätä blogia saattaa lukea muutkin kuin blogimorsiamet tai muuten hääaiheeseen erityisesti vihkiytyneet ihmiset. Silloin kun itse aloitin hääblogien seuraamisen, mun silmissä vaan vilisi mitä ihmeellisimpiä käsitteitä ja koneen hakuohjelmat lauloivat ahkerasti, kun olin koko ajan tarkistelemassa, että mikähän se tuo ja tuokin juttu oikein on. Näin ollen ajattelin koota heille, jotka eivät ole häihin ja niiden järjestelyihin liittyvään sanastoon vielä enempää perehtyneet, Suomi-Hää -sanakirjan :) Olkaa hyvät! Se löytyy tuolta välilehdeltä nimellä Hääsuunnittelun ABC.

Lista on vielä tällä hetkellä aika suppea, mutta lisään sinne hääaiheisia käsitteitä sen mukaan, kun niitä tulee tässä bloggailun lomassa vastaan tai muuten mieleeni. Kaikista helpoimmat sanat päätin jättää listalta pois, vaikka on siellä nytkin muutama aika yleisesti tunnettu käsite mukana. Otan mielelläni vastaan oleellisia listalta puuttuvia sanoja, mikäli sulla sattuu tulemaan sellaisia mieleen. Niitä nimittäin on, ja paljon, siitä olen varma :)  

Koitan lisätä jokaisen sanaselityksen perään myös sen englanninkielisen nimen, jotta heidän, jotka eivät tuota lontoota niin hyvin taida, olisi helpompi googletella vaikkapa kuvia tai muuta inspiraatiota enkunkielisiltä häänettisivuilta. Kokemuksesta voin nimittäin kertoa, että netin suomenkielinen häämaailma on vain murto-osa enkunkieliseen verrattuna :) 

Jos olet vasta alkutaipaleella häiden suunnittelussa ja sulle on epäselvää, mitä jokin sana tarkoittaa, ja kyseistä käsitettä ei tuosta hääaapisesta vielä löydy, kysy rohkeasti niin koitan selventää asiaa. Tietenkään en itsekään tiedä kaikkea häistä, mutta mielelläni etsin vastauksia täältä netin ihmeellisestä maailmasta, jos en siltä istumalta vastausta siis tiedä. Sen verran paljon täällä häähömpän seassa tulee muutenkin pyörittyä, että pieni lisäetsintä ei ole ollenkaan haitaksi ;)


Kuva


tiistai 22. huhtikuuta 2014

Miten kommentoida?

Näin pääsiäispyhien jälkeen ja arjen taas alettua on mielestäni sopiva aika kiittää kaikkia blogini lukijoita ja erityisesti kaikkia teitä kommenttien jättäjiä! Ette arvaakaan kuinka paljon ne lämmittävät mieltäni! Joten kiitoskiitoskiitoskiitos! Ja vielä Tack, Takk, Thank you, Spasiba, Gracias ja Merci, jos linjoilla sattuu vaikka olemaan kansainvälisiä seuraajia! :D

Kommentointiin liittyen ajattelinkin tällä kertaa kirjoittaa pienen opastuksen siitä, miten se kommentin jättäminen tänne blogiini oikein onnistuukaan. Kaikki kouluikäiset ja varmaan jo nuoremmatkin tämän varmasti osaavat, mutta kun itse aloitin blogien lukemisen, oli tälle tekniikan ihmelapselle ja joskus dinosaurusaikana koulun käyneelle kovinkin epäselvää, miten kommentointi itse asiassa tapahtuu. Tässäpä siis perusohjeet kommenttien jättämiseen.

  • Varsinaisen blogitekstin alla on laatikko, joka näyttää jotakuinkin tällaiselta:

  • "Ei kommentteja" -tekstin tilalla voi tietenkin lukea myös "1 kommentti", "2 kommenttia", "3 kommenttia" jne, mikäli tekstiä on sattunut kommentoimaan joku jo ennen sinua. Klikkaa kyseistä kohtaa, jolloin kommenttilaatikko ja mahdolliset kirjoitukseen jo aiemmin tulleet kommentit avautuvat.
  • Kirjoita kommenttisi kohtaan "Lisää kommenttisi..."
  • Tämän jälkeen valitse millä nimellä haluat julkaista kommenttisi "Kommentti nimellä" -vetolaatikosta. "Nimi/URL-osoite" -kohdan vetolaatikosta valitsemalla, voit kirjoittaa avautuvaan laatikkoon "Nimen" kohdalle oman nimesi tai jonkin keksimäsi nimimerkin. "URL-osoitteen" kohdalle ei ole pakko kirjoittaa mitään, mutta halutessasi voit lisätä siihen esim. oman blogisi nettiosoitteen. Jos sinulla on Googlen tai jonkun muun vetolaatikossa näkyvän palvelun tunnukset, voit tietenkin valita kommentointinimeksi myös jonkin niistä. "Nimetön"-kohdan valitsemalla, voit jättää kommenttisi anonyymisti.
  • Lopuksi julkaise kommentti painamalla "Julkaise"-nappia.

Heleppua ku heinänteko! Jään innolla odottamaan kommenttejanne! :) Puspus <3


lauantai 19. huhtikuuta 2014

No niistä hääpuvuista taas

Pyydän heti alkuun anteeksi, että joudutte taas jälleen kerran lukemaan pohdintojani hääpuvuista (Ai miten niin tämä aihe on jotenkin pinnalla tällä hetkellä? :))

Tänään kävin sovittamassa pukuja Morsiuspukuliike Glamourissa, jossa en vielä aiemmin olekaan käynyt sitä oikeaa etsimässä. Makutuomariksi pääsi/ehti tällä kertaa vain äitini, mistä olen luonnollisesti vähän harmissani. Ainahan sitä olisi nimittäin kiva kuulla useampiakin mielipiteitä, vaikka sehän olen tietenkin vain ja ainoastaan minä itse, joka teen sen lopullisen päätöksen. Ja älkää ymmärtäkö väärin, tahdon ehdottomasti, että äiti on mukana sovitusreissuilla; hänen mielipiteensä on minulle tärkeä, mutta meillä on hiukan erilainen maku pukujen suhteen. Äiti pitää ehkä hiukan romanttisemmista asuista, jotka tällä hetkellä tuntuvat olevan kovassa huudossa muutenkin, kun taas minä tykästyn ehkä enemmän sellaisiin elegantteihin ja moderneihin luomuksiin.

Glamour on mielestäni paikkana oikein kiva. Se sijaitsee keskellä Oulua Stockmanin kanssa samassa talossa. Myyjä oli nuori, ystävällinen ja ammattitaitoinen. Hän sai oikein hyvin kiinni siitä millaista pukua mahdollisesti haen, vaikka en varmasti osannutkaan kaikkia ajatuksiani kovinkaan hyvin sanoiksi pukea. Hän ehdotteli pukuja, jotka miellyttivät silmääni ja osasi kattavasti kommentoida pukujen hyviä ja huonoja puolia. Keskustelu oli antoisaa ja vilkasta. Hän toimi ikään kuin toisena makutuomarina. Nyt kun omia tuomareita ei niin montaa ollut mukana, oli se erittäin mukavaa ja tervetullutta.

Puvut olivat ihania, ja nyt viimeistään tiedän aika lailla mitä etsin. Yksi lähes täydellinen puku löytyi. Se istui täydellisesti ja oli tyyliltään elegantti. Materiaali oli kaunis eikä hintakaan kirpaissut. Puku oli oikeastaan juuri sellainen, jollaisesta olen alusta alkaen haaveillut. Ensimmäisen sovitusreissuni aikana olin kai vain saanut päähäni, ettei sellainen puku sopisi vartalotyypilleni... Se johtui kenties liian pienien pukujen sovittamisesta, mutta myös siitä, että silloin myyjä tokaisi aika suoraankin, ettei sellainen malli pue minua. Mutta nyt viimeistään näin, että tuossa sovituksessa saamani kuva oli väärä.

Ainoa "ongelma" tässä puvussa oli se, että puku on aika yksinkertainen. Nyt kun olen sovittanut monenlaisia pukuja, olen huomannut, ettei minua lainkaan haittaa, vaikka puvussa on paljon yksityiskohtia, kimallusta, pitsiä, tylliä tms. Pelkään siis, että ehdin tämän vajaan puolentoista vuoden aikana muuttaa mieltäni ja alkaa haaveilla jostain runsaammasta ja yksityiskohtaisemmasta. Vähän tyhmää ajatella näin, sillä puku on juuri minuntyyliseni ja olen sellaisia ihaillut jo ennen kihlautumistamme. Pitäisi ehkä vain luottaa siihen, että maku pysyy suht samana tänä häitä edeltävänä aikana eikä miettiä liikaa. Taidan turhaan kehittää "ongelmia" sellaisista asioista, joista ei pitäisi.

Taidan koittaa varata ensi viikolle vielä ajan sieltä pelkäämästäni Katariinasta. En ole sinne palautetta viimekertaisesta jättänyt, mutta jos sinne soitan, pyydän ainakin eri myyjää palvelemaan minua tällä kertaa ja taidan myös mainita sievästi, että viime kerralla petyin heidän palvelunsa tasoon. Lisäksi päätin, etten varaa päivän viimeistä aikaa, jotta sulkemisajan lähestyminen ei pilaa sovituskokemustani. Jos Katariinassa ei tärppää, voisin harkita hurauttamista Seinäjoelle kaasoni luo. Sielläkin kun kuulemma morsiuspukuliikkeitä useampi on.

Toivon hartaasti ihan jo teidän lukijoidenkin puolesta, että löytäisin puvun pian (vaikka edelleenkään mullahan ei varsinaisesti kiire tämän asian kanssa vielä ole), niin välttyisitte näiltä mun hääpukupostauksilta :)

Mukavia pääsiäispäiviä!


perjantai 18. huhtikuuta 2014

Viinirypäleet häissä

Jatketaanpa vielä hetki tällaisella vitamiinipitoisella linjalla. Omenoiden jälkeen aloin pohtia muita kauniita vihreitä/violetteja syötäviä ja mieleen tulivat viinirypäleet. Voisiko niitä käyttää häissä koristeina? Eikun siis Googleen inspiraatiota etsimään hakusanoilla "grape" ja "wedding".

Kuva


Kuva


Kuva

Perinteiseen hääkakkuun voi tietenkin yhdistää viinirypäleteeman suht helposti ja kauniisti.  


Kuva


Kuva

Mutta hääkakku voi olla myös vähän toisenlainen: kokonaisista juustoista tehty. Tää haluaa tällasen!!! Rakastan juustoja, varsinkin kovempia sellaisia. Gruyére, manchego, cheddar... Omnomnom :) Harmi, että juustojen kilohinta on yleensä aika korkea...


Kuva


Kuva


Kuva


Kuva


Kuva


Kuva


Viinirypäleitä ja kukkia yhdistelemällä saa myös upeita ja persoonallisia pöytä- yms. koristeita häihin. Varsinkin tuo viimeinen asetelma on mielestäni mukavan rento ja raikas.


Kuva

Viinirypäleistä saa myös hauskoja vieraslahjoja. Yllä olevassa kuvassa suippoon muovipussiin on aseteltu vihreitä ja violetteja suklaarakeita viinirypäletertun muotoisesti. Alla oleva kuva taas esittelee hieman erilaisen vieraskirjaidean. Kyseisen taulun voi hankkia esim. Etsystä (klikkaa kuvatekstiä).

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Pari linkkivinkkiä kevyempään elämään

Tavoitteena kevyempi ja energisempi olo? Niin mullakin.

Kaaso A vinkkasi mulle uudesta kolmen viikon mittaisesta ilmaisesta nettivalmennuksesta. Kyseessä on ravintovalmentaja Kaisa Jaakkolan ja hänen tiiminsä Taikinasta teräkseksi -nettivalmennus. Se sisältää mm. treeniohjelman- ja videot (kotitreeni- ja salitreeniohjeet), viikottaisia tsemppiviestejä ja tehtäviä sekä ravintotietoutta. Valmennuksessa tehdään elämäntapoihin pieniä muutoksia, joilla saavutetaan suuria tuloksia. Näin ainakin luvataan :) Valmennus on alkanut eilen 14.4.2014, mutta mukaan ehtii vielä vähän myöhässäkin. Linkki rekisteröitymiseen löytyy täältä

Serkkuni oli jo testannut kotitreeniohjelman ja kehui sitä mukavan lyhyeksi, mutta tehokkaaksi. Täytynee itselläkin sitä ehkä testata jahka muulta urheilulta ennätän :) Aloitin reilu viikko sitten nimittäin juoksukoulun White & Knight -blogin Pauliinan innostamana. Mä inhoan juoksemista. Oon aina inhonnut. Mutta ajattelin siltikin antaa lajille tämän yhden mahdollisuuden. Moni kaverikin on juoksua ja siitä tulevaa fiilistä kehunut tässä vuosien varrella, joten kaipa se häätyy testata. Tässä vielä linkki Pauliinan postaukseen, josta mun käyttämä juoksuohjelma löytyy. 11 viikon jälkeen, pitäis jaksaa juosta 10 kilsaa. Saas nähä miten akan käy :)


Taitaa juoksukengät kaivata pesua? :)

Energistä viikkoa allihopa!


maanantai 14. huhtikuuta 2014

Toinen kerta toden sanoo

Mulla oli varattuna sovitusaika hääpukuliikkeeseen viime lauantaille. Ajeltiin äitin ja kaaso A:n kanssa Zeppeliniin ja kaaso kysäisi, että jännittääkö mua. Edellinen kerta toisessa myymälässä kun ei ollut ihan nappiin mennyt. Ja näköjään ainakin alitajuntaisesti jännitti, sillä muistin sillä hetkellä, että olin nähnyt sovituksesta unta edellisenä yönä:

Saavuin iiisoon morsiuspukuliikkeseen, jossa myyjät hakivat mekkoja sovituskopeilla odotteleville morsiamille Segwayden avulla. Vaaleatukkainen myyjä oli kopean oloinen eikä kysellyt lainkaan millaista mekkoa olin ajatellut, vaan toi sovitettavaksi lyhyen keltaiseen taittavan erittäin vanhanaikaisen puuvillaleningin. Myyjää miellyttääkseni sovitin pukua, vaikka oli sanomattakin selvää, ettei se ollut lainkaan sitä mitä hain. Rumilus ylläni koitin varovasti sanoa myyjälle, etten halunnut lyhyttä hääpukua. Myyjä ei kuitenkaan sitä uskonut, vaan toi minulle seuraavaksi vesirajaa hipovan pussihelmaisen bilemekon, jossa oli kultaisia paljetteja ja turkoosia leopardikuviota. Siinä vaiheessa hermostuin jo vähän ja sanoin painokkaasti, että etsin hääpukua enkä bilemekkoa. Myyjä ei vieläkään ottanut minua kuuleviin korviinsa ja sen kun vain nakkeli niskojaan. Silloin mulle riitti ja heitin lasillisen appelsiinimehua hänen päälleen. Siihen heräsin.

Todellisuudessa me astuttiin sisään kauppakeskuksen toisen kerroksen Viiaenna-myymälään. Liike oli pieni, mutta se ei häirinnyt, sillä saimme sovitella pukuja rauhassa ilman muita asiakkaita. Myyjä oli erittäin asiantunteva ja ystävällinen. Kerroin alkuun hiukan millaisesta puvusta olin haaveillut ja tuon lyhyen keskustelun perusteella hän alkoi ehdottaa mulle pukuja. Sovitin lähes kaikkia, joita hän ehdotti ja ne kaikki sopivat minulle. Toki osa puvuista ei ollut ihan minun tyylisiäni, mutta aika pian löytyi yksi aika lailla kuvailujeni mukainen. Se oli aika pitkään suosikki numero yksi. 

Loppuvaiheessa sovitin erästä pukua, joka ei ensinäkemältä ollut täysin makuuni. Vielä siinä vaiheessa, kun puku oli jo päälläni, mutta myyjä vasta kiristi nyörejä, ajattelin mielessäni, että tämä puku ei ole mun juttu. Mutta kas kummaa! Kun nyörit oli kiristetty ja katsoin peiliin, näin puvun istuvan ylleni täydellisesti. Se oli k-a-u-n-i-s. Myyjä ehdotti vielä yhtä pukua, joka ei näyttänyt oikein miltään henkarissa, mutta kun olin vauhtiin päässyt niin mikä jottei; kokeillaan vielä sitäkin. Ja siinä se oli: vielä paremmin istuva puku! Whaaat?! Niin ne ammattilaiset vaan osaa hommansa. En kuitenkaan ostanut pukua vielä.

Mutta mitä tästä opimme: 

1) Oikea ammattilainen osaa etsiä jokaisen vartalotyypille sopivan puvun, joten kannattaa antaa ammattilaiselle ohjat, kun menee sovittamaan niitä. 

2) Ja vaikka joku puku ei vakuuttaisi henkarissa, kannattaa sitä ehkä silti sovittaa. Koskaan ei voi tietää, jos vaikka yllättyisi positiivisesti. 

Vasta nyt ymmärrän puheet siitä, että hääpukujen sovitus on mukavaa. Jee! :) Tästä innostuneena, varasin jo seuraavan sovitusajan ensi viikonlopulle. Toivottavasti fiilis on silloin yhtä hyvä kuin tässä viime viikonloppuna Viiaennassa räpsästyssä kuvassa:


Miten niin mielissään? :)

torstai 10. huhtikuuta 2014

Ulkonäön päivitystä

Bloggausurani on vielä aika alkutekijöissä, mutta sain kuin sainkin päivitettyä blogini ulkonäköä. Se on häirinnyt minua pitkään, ja nyt sain aikaiseksi tutustua aiheeseen paremmin. En vieläkään ole siihen täysin tyytyväinen, mutta saa kelvata toistaiseksi :)

Lisäsin sivupalkkiin myös omat nappulansa Blogilistalle ja Bloglovin'ille, jos joku haluaa seurata blogiani niiden kautta.

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Omenat häissä

Koska häidemme teemaväreinä tullaan käyttämään violetin, valkoisen ja hopean lisäksi vihreää ja häämme ovat elokuussa sadonkorjuuaikaan, aloin miettiä kuinka edullisia luonnonantimia voisi käyttää hyväksi häissämme. 


Kuva

Ensimmäisenä mieleen tulivat omenat. Vanhempieni pihalla on yksi pieni omenapuu, josta tulee vuosittain hyvällä tuurilla muutama omena. Siitä ei taida näin ollen oikein olla iloa häitämme ajatellen :) Jos jollain on siis pihallaan varhain kypsyvää omenalajiketta ylimääräisenä elokuussa 2015 niin me otetaan mielellään vastaan! :)

Kuva

Omenoista voi tehdä esimerkiksi tuikkukuppeja. Martha Stewartin englanninkielinen ohje omenakynttilöiden tekoon löytyy täältä. Ideana on yksinkertaisesti kaivertaa esim. veitsen ja pienen melonikauhan tai omenaporan avulla omenaan kolo, johon tuikun voi asettaa. 

Kuva


Kuva

Omenoihin voi myös kaivertaa erilaisia kuvioita. Harmi vaan, että omenat tummuvat suht äkkiä ja muuttuvat näin ikävän näköisiksi, joten tällaiset kaiverrukset eivät taida käytännössä toimia häissä kovin hyvin. Toki tummumista voi koittaa estää eri tavoin kuten sitruuna-, limemehun, suolan tai hiilihapollisten juomien avulla tai ryöppäämällä. Esim. täältä löytyy englanniksi ohjeita tummumisen estämiseen. Itselläni ei ole kokemusta aiheesta, joten en tiedä kuinka hyvin kyseiset kikat auttavat, ja kuinka pitkän aikaa. Täytyisi laittaa testiin.

Kuva

Jos vihreä, punainen tai vaaleankeltainen ei ole teidän häidenne teemaväri, voi omenoita voi myös värjätä. Olemassa on syötävääkin spraymaalia (esim.täällä).


Kuva


Kuva


Kuva


Kuva

Omenoita voi käyttää myös nimikyltteinä pöydissä. Omenaan voi lisätä paperisen nimilapun esimerkiksi nuppineulan tai narun avulla, tai nimen voi yksinkertaisesti kirjoittaa suoraan omenaan.


Kuva

Omenapiirakka-aineksista saisi myös erittäin söpön vieraslahjan. Ohje pussukan tekemiseen löytyy täältä in English.

Kuva

Kuva

Kuva

Yhdistämällä omenoita, kukkia ja vaikkapa kynttilöitä saa myös kauniita koriste-elementtejä pöytiin. Jos tykkää rustiikkisemmasta tyylistä, voi omenoita kasata lasiastioiden sijaan esimerkiksi puulaatikkoon tai sinkkiämpäriin.

Ps. Eilinen hääpukujensovitus meni hyvin. Sitä oikeaa ei kuitenkaan löytyny vielä.

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Hääpukuja sovittamaan

Sain vihdoin kerättyä sen verran rohkeutta, että menen huomenna, mikäli mitään esteitä ei ilmene, sovittamaan kahta käytettyä hääpukua. Tähän mennessä olen katsellut pukuja Facebookin hääaiheisilta sivuilta (MYYDÄÄN/OSTETAAN HÄÄPUKUJA, Myydään/Ostetaan hääpuvut, Hääkirpputori, Hää-kirppis, Kierrätetään häät!). Pukuja on myynnissä paljon myös esim. Tori.fi -sivustolla, mutta en ole vielä jaksanut siellä kovin usein kahlailla. 

Olen siis käynyt sovittamassa hääpukuliikkeessä pukuja yhden kerran ja tuosta kerrasta mulle jäi todella paha mieli (aiheesta voit lukea lisää täältä). Asiakaspalvelu oli töykeää ja puvut eivät istuneet päälleni ollenkaan. Kehotuksista huolimatta en kuitenkaan laittanut liikkeeseen palautetta, vaikka niin olisi ollut hyvä tehdä. Meni pitkä aika ennen kuin halusin edes ajatella koko pukuasiaa jälleen.


Kuva

Näin reilu viikko sitten erästä tuttavaani, joka kertoi omia kokemuksiaan Oulun hääpukuliikkeistä. Hänellä niitä oli myös enemmän huonoja kuin hyviä. Kaikki oli kuitenkin lopulta päättynyt hyvin, sillä tuttavani oli löytänyt unelmiensa puvun ja vielä sellaisesta liikkeestä, jossa palvelu oli ensimmäisellä sovituskerralla ollut törkeää. Tämä ihana tuttavani valoi minuun rohkeutta ja keskustelumme jälkeen olenkin taas uskaltanut katsella hääpukuja aivan eri tavalla. 

Viime viikonloppuna kävin sovittamassa lisäksi systerini=tätini=kaasoni hääpukua ja se oli todella kaunis päälläni. Suurin osa teistä varmaan kuitenkin ymmärtää, jos sanon, että vaikka puku oli aivan ihana, en kuitenkaan mitä luultavimmin käytä sitä omissa häissäni. Ainakaan ilman muutoksia. Puku on ikään kuin liian "lähellä". Sovitus sai minut kuitenkin uskomaan vielä enemmän siihen, että kyllä mullekin se hääpuku jonain päivänä jostain löytyy! Kiitos teille ja muillekin läheisilleni, jotka olette tsempanneet mua tän asian kanssa! <3

Edellisen sovitusreissun jälkeen olen ehtinyt myös lueskella paljon teidän kanssabloggaajien hääblogeja ja kokemuksia käynneistänne hääpukuliikkeissä. Jotenkin mulle on jäänyt sellainen kuva, että minun ja tuttavani huonot kokemukset hääpukuliikkeiden asiakaspalvelusta eivät todellakaan ole mitenkään harvinaisia, vaan kautta linjan liikkeiden asiakaspalvelu on huonoa, hieman yleistäen toki. Minun on kauhean vaikea ymmärtää tätä asiaa, sillä luulisi hääpukuliikkeiden yrittävän panostaa nimenomaan asiakaspalveluun nykypäivänä, kun yhä useampi morsian tilaa pukunsa halvalla netistä. Mielestäni yksi tärkeimmistä asioista, joilla hääpukuliikkeet pystyisivät kilpailemaan halpojen ulkomaisten nettikauppojen kanssa, on juuri ammattitaitoinen ja ystävällinen kasvokkain tapahtuva asiakaspalvelu!

Aika moni morsian saattaa oikeasti jättää pukunsa ostamatta kalliista hääpukuliikkeestä vain sen takia, että palvelu on töykeää. Vaikka kuinka haluaisin tukea kotimaista pienyrittäjyyttä, niin minun on valitettavasti todettava, että jos hääpukuliikkeen palvelu on ala-arvoista, tukeudun paaaaljon todennäköisemmin nettikauppojen edulliseen valikoimaan, vaikka siinä omat riskinsä onkin ja puvun laatu ei varmasti ole samalla tasolla kuin hääpukuliikkeistä ostettujen. Ja mulle puvun hinnalla ei oikeastaan edes ole niin suurta merkistystä. Voisin hyvinkin maksaa siitä hiukan enemmän, mutta jos liikkeen palvelu ei miellytä, äänestän todennäköisesti jaloillani ja päädyn johonkin muuhun vaihtoehtoon.

Ymmärrän, että hääpukuliikkeiden henkilökuntaa voi ärsyttää, kun nykyään ihmiset käyvät sovittamassa pukuja ilman aikomustaan hankkia pukua kyseisestä liikkeestä. Mutta en kuitenkaan voi käsittää sitä, että asiakaspalvelijat antavat tämän vaikuttaa asiakaskohtaamisiin. Hyvä asiakaspalvelu olisi keino erottua ja sen avulla liikkeet saisivat varmasti enemmän tyytyväisiä asiakkaita, ja asiakkaita ylipäänsä. Voi kunpa liikkeet ymmärtäisivät tämän!

Huonoista kokemuksista huolimatta uhmaan viikonloppuna onneani (jos kumpikaan niistä käytetyistä puvuista, joita menen huomenna sovittamaan, ei ole hyvä) ja vierailen kauppakeskus Zeppeliinin Viiaennassa pukujen sovituksen merkeissä. Tapasin Viiaennan henkilökuntaa häätapahtumassa tammikuussa, ja ainakin sen kohtaamisen sekä puhelinkeskustelun perusteella toivon, että palvelu pelaa. Pitäkää peukkuja!

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Hääkenkiä ja Euroviisuja

Olen välillä sivusilmällä vilkuillut kivoja korkkareita häitä varten kaupungilla kuljeskellessani. Vielä en ole netin kenkäaarreaittoihin tutustunut kovinkaan tarkkaan. Tiedän kuitenkin, että haluan koooorkeat hääkengät, sillä oon aika pätkä (alle 160cm) ja kun mies taas on suht pitkä (yli 180cm) niin ollaan yhdessä ku mitkä lie kääpiö ja pavunvarsi. Meidän isohko pituusero näyttää mielestäni vähän hassulta mm. kuvissa, tanssiessa jne. Jotta pituusero ei olisin niin valtava, olen siis päättänyt, että hommaan hääpäiväksi kunnon korot, joilla tepastelen ainakin alttarille asti. 

Muutenhan en siis pidä kovin korkeita korkkareita koskaan, sillä esim. baariin lähtiessä meikäläinen haluaa tanssia ja kovin korkeilla koroilla en vaan yksinkertaisesti jaksa kreisibailata tarpeeks myöhään (tai aikaseen, miten sen nyt ottaa :)). Yleensä siis lähden baarikierrokselle vaatimattoman matalissa koroissa tai sitten ihan vaan ballerinoissa/sandaaleissa/muissa korottomissa popoissa. 

Noh, koska tiedän, etten kuitenkaan jaksa viedä koko hääpäivää korkeilla koroilla kunnialla läpi, olen ajatellut vaihtavani illan päälle jalkaani mukavammat kengät. Tällä hetkellä omasta kenkävalikoimasta löytys valmiina tällaiset:


Pitsiset häätennarit.

Musta nää saattais ajaa asiansa paremmin ku hyvin illan/aamuyön tanssikenkinä. Eihän nämä nyt ihan tuhkimokamaa ole, mutta kauniit kuitenkin ja eivät ihan perustennarit. Pitsiä tullee varmasti jossain muodossa, jos ei nyt hääpukuuni niin ainakin hääpaikan koristeluihin, joten siinäkin mielessä sopisivat vähän niin kuin teemaan. Hankin nämä vuosi sitten Euroviisufinaaliin Malmöhön. Pukeuduttiin äidin kanssa Suomen väreihin hillityn morsianmaisesti Kristan ja Marry me:n kunniaksi:


Euroviisuhuumaa!

Oltiin niin fiiliksissä koko ajan, että tämän parempaa kuvaa meistä ei taida koko reissulta olla :D Tänään tulee muuten tämän kevään ensimmäinen euroviisuaiheinen ohjelma Yle Femmalta. Kaikki euroviisuihmiset siis ruudun ääreen klo 22! Tästä se taas lähtee! Wiihuu! :)