(Lähes) täydellinen polttarikirja

Kun bongasin tämän opuksen kirjakaupassa, en voinut vastustaa kiusausta:

(Lähes) täydellinen polttarikirja.

Kyseessä on Katri Korolainen-Virkajärven ja Lauri Leinosen (Lähes) täydellinen polttarikirja. Kirjan esipuheessa sanotaan näin:

"Tämä kirja johdattaa sinut polttarien saloihin ja järjestelyjen yksityiskohtiin. Kirjan avulla järjestät täydellisen päivän polttarisankarille, olit sitten ensikertalainen tai konkari. 

Kirja on kuitenkin vain lähes täydellinen ilman sinua. Oppaan sivuilla on runsaasti tilaa tehdä omia muistiinpanoja ja polttarisuunnitelmia. Kun polttarit ovat ohi, käännä kirja ympäri ja talleta sinne polttaritapahtumat muistoksi hääparille. Keskelle kirjaa voit myös askarrella taskun, jonne voitte säilöä loput polttarikuvat vaikka muistitikulle tai CD:lle. Taskuun voi tallettaa myös päivän muut muistot, pääsyliput ja muistilaput. 

Innokas sulhanen tai morsian voi toki lahjoittaa kirjan best manille tai kaasolle ja täyttää kirjan jo soveltuvin osin vinkeillä ja toiveilla!" 

Kaasojen lahjat.

Tämä innokas morsian otti vinkistä vaarin ja kirjoitteli kirjan sivuille omia kommenttejaan (mm. polttareiden alustavan vieraslistan ja toiveen, ettei hän halua morsiussaunaa). Kommentoinnin jälkeen annoin kirjan kaasoilleni lahjaksi. Kirjoittamieni vinkkien lisäksi he voivat käyttää sitä halutessaan polttarikansiona, sillä kirjan lopussa on paljon tyhjiä sivuja, joille voi liimata kuvia polttareista kuvateksteineen. Lisäksi kirjasta löytyy täyttövalmiita sivuja polttarisankarista, polttariohjelmasta ja polttariseurueesta, joita voi myös käyttää hyväkseen polttarikansion kasaamisessa. 

Muistatteko kouluajoilta ystäväkirjat, joihin kavereita pyydettiin täyttämään heidän harrastuksensa, mottonsa, lempiruokansa, -juomansa jne. Kaikissa polttareissa, joihin olen viime vuosina osallistunut, on ollut yhtenä osana polttariseurueen vastaaminen tällaisen ystäväkirjan kysymyksiin. Myöhemmin nämä täytetyt ystäväkirjan sivut on liitetty osaksi polttarikansiota. (Lähes) täydellisessä polttarikirjassa ystäväkirjan kysymykset ovat valmiina, joten leikkaaliimaa-vaihetta ei siltä osin tarvitse käydä läpi ollenkaan.

Kirja kertoo polttareihin liittyvästä suunnittelusta kronologisessa järjestyksessä alkaen polttareiden yleisestä historiasta polttarivieraiden, teeman, budjetin jne. kautta polttarimuistojen keräämiseen. Kirjassa on myös esimerkkejä erilaisista polttareista (mm. penninvenyttäjän polttarit ja polttarit raskaana olevalle morsiamelle).

Kirja on visuaalisesti vintagetyylinen. Siinä on paljon kuvia, jotka henkivät vanhan ajan tunnelmaa. Värejä ei ole käytetty, vaan kuvat ovat seepian sävyisiä. Tämä vanhahtava ja nostalginen tyyli on hyvä idea, sillä tällä hetkellä vintage on hyvin suosittua. Itse olisin kuitenkin henkilökohtaisesti kaivannut kirjaan enemmän värejä. 

Kirja on mielestäni hauska lahjaidea kaasoille. Mietin kuitenkin, kuinka moni oikeasti käyttää kirjaa polttarikansiona. Jotenkin siitä ei ehkä saa niin persoonallista kuin alusta asti itse suunnittelemastaan ja toteuttamastaan kansiosta. Itse en kuitenkaan panisi pahakseni, vaikka polttarikansio pohjautuisikin tähän kirjaan. Annan siis kaasoilleni täysin vapaat kädet käyttää tai olla käyttämättä tätä kirjaa polttarikansiona. Kirjaan lisäämäni vinkit taas toivon heidän ottavan tarkasti huomioon! :)

(Moneskohan hääkirja-aiheinen postaus tämä on?! Tästähän voi saada jo sellaisen virheellisen käsityksen, että luen muutakin kuin hääblogeja...)

Ps. Makea-hääblogissa on meneillään huikea arvonta, josta voi voittaa AINO-Handmade -lahjakortin (arvonta päättyy 6.4.2014 klo 24). Kipin kapin osallistumaan siis! :)

Sukunimi

Monessa hääblogissa on jo käsitelty sukunimiasiaa, mutta ajattelin silti kirjoittaa aiheesta vielä lyhyesti itsekin. 

Kuva

Naimisiin mennessähän on nimien suhteen paljon vaihtoehtoja. Yleisintä ja perinteisintä lienee edelleen se, että morsian ottaa sulhon sukunimen, mutta tokihan sulho voi ottaa vaihtoehtoisesti myös morsiamen sukunimen. Mahdollisia ovat myös yhdistelmänimet, joissa morsian tai sulhanen liittää omaan sukunimeensä väliviivalla kumppaninsa nimen. Yksi vaihtoehto on myös keksiä aivan uusi yhteinen sukunimi. Nimi voi juontaa juurensa esimerkiksi jommankumman suvussa olleesta vanhasta nimestä.

Kuva

Minulle on ollut alusta asti selvää, että otan mieheni sukunimen. Itse asiassa olen jo kauan haaveillut siitä, että pääsen naimisiin ja eroon omastani. Ei nimessäni nyt varsinaisesti mitään vikaa ole, mutta onhan se suht harvinainen, ja usein sen saa toistaa pariin otteeseen esimerkiksi puhelimessa, jos joku sitä sattuu kysymään. 

Suurin syy sille, etten erityisesti pidä sukunimestäni, on se että, kouluaikoina siitä keksittiin haukkumanimiä ja ne ovat jääneet kummittelemaan mieleeni. Vieläkin muistan kuinka inhottavalta ne kuulostivat pienen ala-asteelaisen korvaan... :( 

Mieheni sukunimi ei ole kovin harvinainen, muttei liian yleinenkään. On ihanaa saada nimi, jota ei tarvitse toistaa puhelimessa moneen kertaan! Nimi on pidempi ja sisältää aivan eri kirjaimia kuin omani. Pitääkin alkaa hyvissä ajoin harjoitella uutta nimikirjoitusta :)

...jotain Rock´n´Rollia -blogin Monika kirjoitteli vasta sukunimiaiheisessa postauksessaan, kuinka hän optikolla käydessään oli todistanut tapausta, jossa nainen oli ollut noutamassa silmälasitilaustaan vahingossa tyttönimellään, vaikka oli ollut naimisissa jo jonkin aikaa. Voin niiiiin kuvitella itseni samanlaisessa tilanteessa. Ja useammin kuin kerran :) Jospa sen uuden nimen kuitenkin ajan kanssa jossain vaiheessa oppii sisäistämään.

Meidän häiden värimaailma

Häidemme varsinainen teema, jos sellaista ylipäänsä tuleekaan, on meillä vielä hakusessa. Väriteeman löimme kuitenkin lukkoon:

Violetti, vihreä, valkoinen ja hopea ovat valintamme. 

Kuva

Violetti on mun väri. Jos läheisiltäni kysyttäisiin väriä, joka minusta tulisi mieleen, olisi se juuri violetti. Myös kotimme sisustuksessa on käytetty violettia. 

Kuva

Olin pitkään kahden vaiheilla vihreän ja keltaisen välillä, mutta päädyin siihen vaihtoehtoon, johon tykästyin ensin. Vihreä on siinäkin mielessä järkevä valinta, että kukkien mukana häihin tulee väkisinkin vihreää väriä mukaan.

Kuva

Valkoinen on häiden väri. Ilman valkoista ei ole häitä. Mitä sitä sen kummemmin perustelemaan.

Kuva

Myös metallinhohde on mieleeni. Ja nimenomaan juuri hopea. Kultaiset ja pronssiset sävyt ovat toki kauniita, mutta eivät meidän näköisiä.


Mieskin hyväksyi väriteemamme heti, joten näillä mennään. Jälleen ollaan yksi askel ja valinta lähempänä häitä, jippii! :)


Tässä muutama inspiraatiokuva:

Kuva

Mustaa emme varsinaisesti hääväriksemme lukisi, mutta väkisinhän sitä jossain määrin häihimme tulee, eikä se haittaa lainkaan. Päinvastoin. Musta on yksi niistä väreistä, joita me molemmat käytämme paljon esim. pukeutumisessa. Myös kotimme sisustuksessa on paljon tummia sävyjä. Jos meillä olisi talvihäät, mustaa otettaisiin mukaan varmasti enemmän, mutta koska menemme naimisiin elokuussa, näen valkoisen kuitenkin häidemme pääväriksi. 

Kuva

Tässä yllä olevassa kuvassa violetti on ehkä muutaman asteen vaaleampaa kuin meidän häihimme tuleva violetti, mutta ihanasti sopivat yhteen nuo violetti ja vihreä mielestäni.

Kuva

Tässä kuvassa taas kimpuissa oleva violetti on ehkä himpun tummaa makuuni, mutta kaunista sekin. Morsiusneitojen puvuissa oleva sävy on enemmän mieleeni. Nuo morsiamen helman alta kurkistavat kengät ovat U-P-E-A-T. Ja namskis tuota vihreää karkkibuffetia!

Kuva

Herkullisen väriset nuo hopeatarjottimella olevat violetit drinksut! Voi kun oiskin kesä niin suuntaisin kiireesti keskustaan patiolle nautiskelemaan jostain ihanasta kesäisestä juomasta (niille, jotka ei tiedä niin patio = terassi :))

Kuva

Valkoiset kynttilät ovat kauniita, ja vaikka en yltiöromanttiseksi tyypiksi tunnustaudukaan, tuovat kynttilät juuri sopivanlaista tunnelmaa häihin. Elokuussa iltakin jo pimenee hiukan, joten kynttilöitä ei vaan voi jättää huomioimatta hääsomistuksessa. Ja nuo pitsiset kakkupaperit ovat mielestäni kaikessa yksinkertaisuudessaan todella näyttäviä. Niitä tulemme myös varmasti käyttämään jollakin tavalla häidemme koristuksissa.

Kuva

Tässä kuvassa kukka-asetelmat ovat ihanan rentoja. Nythän on kovasti pinnalla sellainen maalaisromanttinen tyyli, jossa on käytetty usein väreinä korallin-, persikan- ja/tai vaaleanpunaisen sävyjä sekä harmaata. Meidän hääpaikkaa ajatellen tuollainen maalaisromanttinen tyyli olisi passeli, mutta entäpäs jos väreinä käyttäisikin violettia eikä hempeitä pastellinsävyjä, jotka eivät ole oikein meidän juttu? Ei näytä ollenkaan hullummalta mielestäni! 

Toisaalta rakastan myös blingiä kunhan sitä ei ole liikaa, joten saa nähdä mihin suuntaan hääsuunnittelussa lähdemmekään. Vaikka kuka sanoo, että toisen tyylisuunnan valinta sulkee automaattisesti toisen pois? Hmmm... Valintoja, valintoja... :)

Tiukkojen tilanteiden käsikirja: Häät

Olette kenties joskus tutustuneet Joshua Pivenin ja David Borgenichtin (joissain kirjoissa mukana myös James Grace, Sarah Jordan tai Jennifer Worick) Tiukkojen tilanteiden käsikirjoihin. Ensimmäinen kirja oli nimeltään Tiukkojen tilanteiden käsikirja, jonka jälkeen on ilmestynyt omat käsikirjansa liittyen seurusteluun ja seksiin, golfiin, jouluun, työhon, lapsiin, matkailuun ja HÄIHIN. Viimeisin ilmestynyt kirja on nimeltään Erittäin tiukkojen tilanteiden käsikirja. 

Hankin joitakin vuosia sitten systerille ja hänen miehelleen joululahjaksi Lapset-käsikirjan. Se tuntui sopivalta lahjalta tuoreille vanhemmille :) Vastapalveluksena sain muutama viikko sitten systerikaasoltani kyseisen kirjasarjan, minkäs muunkaan kuin, Häät-version.

Tiukkojen tilanteiden käsikirja: Häät.

Tässä pätkä kirjan johdannosta:

"Päivä, jolloin menet naimisiin, on oleva elämäsi paras ja kaikin puolin ihmeellisin päivä, ainakin mikäli uskomme sukulaisia, ystäviä, romaaneja, saippuasarjoja, musikaaleja ja lukemattomia muoti- ja lifestyle-lehtiä.

Ja miksipä emme uskoisi. Kun seisoo itselleen tärkeimpien ja rakkaimpien ihmisten edessä sitoutumassa henkiystäväänsä ja lupaamassa tälle ikuista rakkautta, hetkessä on toden totta jotain maagista ja pysäyttävää.

Onko kuitenkaan kohtuullista odottaa, että asiat sujuvat niin kuin pitäisi, vain siksi, että sinä haluat niiden sujuvan? Entä jos juhla tulee maksamaan paljon budjetoitua enemmän, jos bändi loistaa poissaolollaan, jos puvun takki ei H-hetken koittaessa menekään enää kiinni tai puku tahriintuu viime minuutilla? Appivanhemmat saattavat inhota sinua. Sulhasen ystävä virittää ehkä törkeän maljapuheen. Vieraiden keskuudessa voi syntyä tappelu. Tapahtuman aiheuttama stressi saattaa käydä ennen pitkää sietämättömäksi.

On valittava tarjottavat, orkesteri, morsiusneitojen puvut ja kukat. Sekin on hyvä muistaa, että stressi aiheuttaa unettomuutta, näppylöitä, ihottumaa ja ihmissuhdekriisejä ja kasvattaa onnettomuusriskiä.

Käsikirja johdattaa teidät häähumun läpi aikajärjestyksessä, juhlan suunnittelusta häämatkalle. Mukana on ohjeita polttareista selviytymiseen, hääpäivän aikana saatujen vammojen ensiapuun, kadonneen sulhasen etsintään ja hätävarasormuksen valmistukseen. Unohda siis vanhat ja uudet, siniset ja lainatut. Astele alttarille tämä kirja taskussasi. Onnea matkaan!"

En ole itse vielä ehtinyt tutustua kirjaan johdantoa ja sisällysluetteloa enempää. Sisällysluettelon perusteella kirjasta löytyy kuitenkin ohjeita jos jonkinlaiseen kriisiin:

• Kuinka pysyt hengissä häihin asti...
• Kuinka hurmata nihkeät appivanhemmat...
• Kuinka karsia vieraslistaa...
• Kuinka kätkeä kauneusvirheet (tummat silmänaluset, finnit, ihottuma)...
• Kuinka korjailla morsiamen asua (mm. sateessa kastunut puku, rikkoutunut helminauha, katkennut korko)...
• Kuinka korjailla sulhasen asua (mm. ratkennut sauma, hikilaikkujen välttäminen)...
• Kuinka välttää kukkien aiheuttamat allergiset reaktiot...
• Kuinka valmistaa varakimppu...
• Kuinka toimia, kun morsiusneito on humalassa...
• Kuinka pysytellä tyynenä vihkiseremonian aikana (itkukohtaus, kikatuskohtaus, hikka, ilmavaivat)...
• Kuinka korjata pudonnut kakku...
• Kuinka välttää tappelu kimpusta...
• Kuinka toimia, kun paniikki iskee hääyönä...
• Kuinka käyttää tarpeettomia häälahjoja...
• Kuinka selviytyä, kun vuosipäivä on päässyt unohtumaan...

Taidan itse perehtyä ensimmäisenä kappaleisiin, joissa käsitellään kauneusvirheiden kätkemistä, kukkien aiheuttamia allergisia reaktioita ja vihkiseremonian aikana mahdollisesti tulevaa itkukohtausta :)

Hauskaa viikonloppua kaikille!

8.8.2015

Millä perusteella te olette valinneet hääpäivänne ajankohdan?

Me olemme sulhon kanssa olleet koko seurustelumme ajan sitä mieltä, että menemme kihloihin vasta sitten, kun olemme valmiit lyömään lukkoon myös hääpäivän päivämäärän. Olemme siinä mielessä kai vanhanaikaisia eikä pitkä kihlaus siis tullut kyseeseen.

Jouluaattoisen kosinnan jälkeen päätimme pian, ettemme mene naimisiin vielä vuonna 2014. Häähössöttäjänä ja suunnittelijaluonteena halusin, että häiden järjestämiseen jää varmasti tarpeeksi aikaa. Eihän puolessa vuodessa ehtisi millään hössöttää ja suunnitella tarpeeksi! :) Sulho taisi miettiä enemmän rahapolitiikkaa ja sitä, että ehdimme säästää enemmän rahaa puolentoista vuoden kuin puolen vuoden aikana.

Kesähäät ovat olleet aina haaveissamme. Emme oikeastaan edes miettineet muita vaihtoehtoja. Olen melkoinen vilukissa, joten talvihäissä paleleminen ei innostanut. Syksy ja kevät taas ovat epävakaisia sään suhteen. Ajatus (räntä)sateesta ja kurakeleista hääpäivänämme ei kiehtonut. Suomen säästähän ei koskaan voi olla varma, mutta todennäköisyys siitä, että aurinkoinen keli sattuu kohdalle kesäkuukausina, on luonnollisesti suurempi kuin muina vuodenaikoina.

Kokemuksia tästä elokuvasta? Kannattaako katsoa?

Elokuu valikoitui hääpäivämme kuukaudeksi siksi, että tämänhetkisessä työssäni minulla ei ole mahdollisuutta pitää kesälomaa kesä- tai heinäkuussa. Toiveena oli, että saisin viettää lomaa viikon pari ennen ja jälkeen häiden, jotta viime hetken häävalmisteluja ei tarvitsisi tehdä työpäivien ohessa ja häiden jälkeen ei tarvitsisi heti palata sorvin ääreen. Saisin siis keskittyä yksinomaan häihin häitä edeltävinä viikkoina ja vetää kunnolla henkeä häiden jälkeen.

Miksi sitten valitsimme hääpäiväksi juuri kahdeksannen päivän kahdeksatta? Mielestäni numero kahdeksan on numeroista kaunein. Se on lempparinumeroni ja pidän sitä jossain määrin onnennumeronanikin (huh, mikä sanahirviö :)). Toinen syy päivämäärän valinnalle on se, että sulholla on (toivottavasti) helpompi muistaa hääpäivämme tulevina vuosina, kun ei tarvitse muistaa kuin yksi numero. Päivämäärien muistaminen on sulholle, sanotaanko vaikka, joskus hiukan haastavaa ;)

Tällaisilla perusteilla päädyimme siis menemään naimisiin 8.8.2015. Tuohon ihmeelliseen ja onnelliseen hetkeen on vielä 506 päivää, ts. 1 vuosi, 4 kuukautta, 2 viikkoa ja 5 päivää (mutta kuka niitä muka laskee? :)).

Tulisitko kaasokseni?

Lupasin viime postauksessa kertoa, kuinka (voih, niin vaikean valinnan jälkeen!) pyysin kolmea ihanaa naista kaasoikseni.

Sain inspiraation Makea - hääblogista. Kiitos Janina! (alkuperäinen kuva löytyy täältä)

Löysin häidemme teemaväreihin sopivaa, juuri oikean sävyistä tummanviolettia kynsilakkaa (toivottavasti en muuta mieltäni teemaväreistä suunnittelun aikana) ja pienen violetin kynsienhoitosetin. Kuvassa värit ovat hiukan vääristyneet.

Kolmena erillisenä ajankohtana kaivoin vapisevin sormin ja liikutuksen kyyneleitä nieleskellen lahjan laukustani ja sopertelin kysymyksen ilmoille sydän toivoa täynnä. Kaikki kolme sanoivat tahdon, ja nyt heillä jokaisella on oikeansävyistä kynsilakkaa valmiina häitä varten :)

Kynsilakkojen hankinta ei muuten ollut niin helppoa kuin voisi kuvitella. Vaikka oikea sävy löytyi heti ensimmäisestä kaupasta, ei lakkoja ollut jäljellä kuin 3 kappaletta. Siinä vaiheessa ajattelin, että tämän täytyy olla joku merkki: kaasojen lukumäärän on oltava kolme! :) 

Lakat ostettuani siirryin kirjakauppaan. Löysin sieltä alesta mm. hopeisia menu-tarroja, joita en voinut jättää ostamatta. Kassalla kaivoin lompakon laukustani ja RÄKS; yksi kynsilakoista tippui maahan ja pirstoutui tuhannen säpäleiksi jalkojeni juureen lattialaatat violetiksi värjäten. Kynsilakkaa oli joka paikassa ja siivouspalvelu kutsuttiin paikalle. Kyllä mua vähän hävettikin, mutta päällimmäinen tunne oli harmitus, sillä tiesin, että olin ostanut kaupan viimeiset violetit kynsilakat...

Noh, ensihäkellyksen jälkeen tajusin, että kauppa, josta ostin kynsilakat, ei ole kaupungin ainoa. Jännittyneenä astelin saman ketjun toiseen kauppaan peremmälle ja löysin kynsilakkahyllyn. Kappas! Yksi violetti lakka oli vielä jäljellä! Taisi se olla kohtaloa sittenkin :)

Kaasojen valinta

Vaikka hääkirkon ja -juhlapaikan valinta oli meille helppoa, tuotti yksi toinen asia minulle harmaita hiuksia heti kosinnan jälkeen. Nimittäin kaasojen valinta.

Kuva

Alusta asti olin sitä mieltä, että kaasoja olisi hyvä olla enemmän kuin yksi. Olen itse ollut kaasona kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla meitä oli kaksi. Toinen kaaso oli mittaamattoman arvokas apu, tuki ja ilo polttareiden suunnittelussa ja kaikessa muussakin häihin liittyneessä. Halusin, että minunkaan kaasoni eivät ole yksin tässä tehtävässä. 

Mutta kuinka monta kaasoa valitsisin? Omien kokemusteni perusteella kaksi oli sopiva määrä. Mutta toisaalta. Minulla oli kovin paljon kaasovaihtoehtoja; ihania sukulaisnaisia ja ystäviä, kaikki omalla tavallaan yhtä tärkeitä ja rakkaita <3 Kuinka pystyisin valitsemaan heidän väliltään? 

Mietin, onko kolme kaasoa liian monta. Kolmella ihmisellä on kuitenkin aina todennäköisesti enemmän eriäviä mielipiteitä kuin kahdella. Myös aikataulut on aina vaikeampaa sovittaa yhteen mitä enemmän ihmisiä täytyy ottaa huomioon.

MUTTA, ja se onkin iso mutta, en millään pystynyt valitsemaan vain kahta kaasoa. Kolmenkin kaason valinta oli äärimmäisen vaikeaa, sillä kuten sanoin, minulla on onnekseni paljon ihania naisia elämässäni, ja jos olisin voinut niin olisin halunnut pyytää heitä kaikkia kaasoikseni (harmi, ettei asuta Jenkeissä...). Kovan pähkäilyn, puntaroinnin ja pohtimisen jälkeen kuitenkin sain kuin sainkin valittua kolme kaasoehdokasta ja ilokseni he kaikki suostuivat tehtävään! <3 Me so happy! :) 

Tällä kirjoituksella haluan siis tuoda esiin sen, kuinka vaikeaa minun oli rajata kaasovaihtoehtojani nimenomaan sen takia, että välitän aivan hillittömän paljon kaikista elämäni naisista. Vaikka valinta oli vaikea, toivon että kaasoni eivät pahoita mieltään tästä postauksesta. Joku voisi nimittäin nyt ajatella, että "Jaa... Minkä takia MINUN valintani kaasoksi oli vaikea? Minkä takia MINÄ en ollut selkeä valinta?". Kyse ei ole ollenkaan siitä! Toivottavasti ymmärrätte, mitä tarkoitan! <3 Olen aivan järkyttävän iloinen, että olette kaasojani enkä vaihtaisi teitä mihinkään! 

Seuraavassa postauksessa kerron, kuinka pyysin näitä kolmea ihanaa neitosta kaasoikseni. Sen verran paljastan, että tapaukseen liittyi törkeää lahjontaa :)


Loppuun haluan sanoa vielä tämän:

Vaikka tietenkin luonnollisesti perheidemme lisäksi kaasot ja bestman/bestmanit (taitaa jollain muullakin olla vaikea valinta edessä...) ovat häidemme suunnittelussa mitä todennäköisimmin eniten mukana, toivomme Keken kanssa sydämiemme pohjasta, että mahdollisimman moni muukin meille tärkeä ihminen olisi vierellämme tällä hauskalla matkalla kohti hääpäiväämme. Otamme avoimin sylin vastaan kaiken avun, ja kaikki ideat ja ehdotukset ovat enemmän kuin tervetulleita. Emme halua jättää ketään ulkopuolelle, kun suunnittelemme tätä elämämme suurinta päivää! 

Ja tämähän ei tietenkään tarkoita sitä, että suutumme ja mustaksi muutumme, jos joku ei halua olla suunnittelussa mukana :) Kaikki osallistuvat tietenkin omien resurssiensa mukaan, sen verran kuin ehtivät/jaksavat/haluavat. Pointtina tässä vuodatuksessani on, että kaikki tietävät sen, että haluamme ja toivomme saavamme jakaa tämän häitä edeltävän ajan teidän kaikkien ihanien ihmisten kanssa! <3 Aamen :)

I'm sick and tired of always being sick and tired

Blääh... Ihan niin kuin muu sairastaminen ei riittäisi halusi flunssan pentelekin tulla vielä mua kiusaamaan. Tämä viikonloppu onkin siis mennyt aika lailla äitin tekemät villasukat jalassa viltin alla finrexiniä pikkuveljeltä synttärilahjaksi saadusta ihanasta ja hääteemaan sopivasta muumimukista hörppien. Ja tietty hääblogeja lueskellen.

Flunssasta huolimatta ajattelin kuitenkin jaksaa käydä tänään elokuvissa, sillä Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi pyörii ilmeisesti viimeisiä kertoja tänä iltana leffateatterissa Oulussa. (Nykyään muistan jopa elokuvan nimen. Aiemmin se oli mulle "Satavuotias, joka jotaki ja jotaki" :))

Toivottavasti reissu menee tänään paremmin kuin edellisellä kerralla, jolloin hirveällä tohinalla juoksimme Makuunin kautta leffateatteriin vain saadaksemme tietää, että Satavuotias oli alkanut jo tuntia aiemmin. Hups :) Pettymystä vähensi hiukan se, että leffateatterin työntekijän mukaan näytös oli ollut täyteenvarattu, joten emme olisi päässeet nauttimaan elokuvasta, vaikka olisimmekin olleet teatterilla oikeaan aikaan. Tällä kertaa emme ota riskejä, vaan hurautamme paikalle hyvissä ajoin ennakkoon varatut liput taskuissamme :) 

Ps. En malta odottaa iltaa, kun Tähtiä, tähtiä -ohjelman toinen jakso starttaa. Musta se vaikutti eka jakson perusteella niin huipulta! Irina <3

Häätapahtumia Oulussa

(Näin alkuun pyydän anteeksi, että tämä postaus tulee vasta nyt. Käsittelyssä nimittäin tammikuun 2014 häätapahtumat Oulussa. Miten nyt voi olla jo maaliskuu?! Hullua!)

Odotimme äitini kanssa innolla Oulun Häämessuja, joiden oli määrä olla sunnuntaina 26.1.2014. Messuviikolla menin etsimään messujen nettisivuilta lisätietoa tulevasta tapahtumasta, ja huomasin pettymyksekseni, että messut olikin peruttu! Voi kurjuus! 

Samana iltana juttelin kuitenkin erään vakioasiakkaani kanssa, joka kertoi ilokseni, että Uudella Seurahuoneella järjestettäisiin saman viikon lauantaina Häätapahtuma Lovely Day. Tämän lisäksi pomoni mainosti POHTOn Häätapahtumaa ja satuin lukemaan lehdestä, että Ravintola Arttelissa ja Ravintola Upseerikerholla oli Häähumua Kasarmilla -tapahtuma samaisena lauantaipäivänä. Soitin kiireen vilkkaa yhden puhelun äipälleni (koska tuolloin minulla ei vielä ollut kaasoja. Note to self: kaasot voisivatkin olla seuraava postausaihe), joka lupasi lähteä esikoisensa mukaan häähössöttelemään <3

Kun lauantai koitti, ajoimme ensin POHTOon. Piha näytti kohtalaisen autiolta, joten jännitimme olisimmeko tapahtuman ainoat osanottajat. Kovin paljoa etukäteismainontaa en nimittäin ollut tapahtumasta huomannut. Pelko oli kuitenkin turha. Meidät toivotettiin tervetulleiksi heti ovella ja saimme lyhyen esittelyn juhlatilasta. Meitä tuo esittely ei tosin liiemmin kiinnostanut, sillä meillähän oli jo tuolloin juhlatila varattuna. 

POHTO sijaitsee kauniilla ja rauhallisella paikalla meren rannalla Hietasaaressa. Ehdottomasti varteenotettava vaihtoehto juhlapaikkaansa Oulusta etsiville! Eräällä tuttavallani oli häät POHTOssa viime kesänä ja kaikki meni kuulemma nappiin. Muistelen, että hän ylisti varsinkin palvelua maasta taivaisiin. 

Peremmälle mennessämme tutustuimme ensimmäisenä Viiaennan kauniisiin hääpukukatalogeihin ja mukaviin esittelijöihin. Seuraavissa pöydissä juttelimme mm. DJ Ossin ja Valokuvaus Marko ja Katrin kanssa. Myös Huovisen leipomo oli edustettuna ihanan marjamarenkikakun kera. 

Tunnelma oli erittäin lämminhenkinen ja oli mukavaa, kun paikalla ei ollut liikaa väkeä. Palveluntarjoajien kanssa pääsi juttelemaan face-to-face eikä heillä tuntunut olevan kiire minnekään. Erittäin positiivista oli myös se, että kahvin ja kakkujen lisäksi tarjolla oli POHTOn Ravintola Ruffin salaatteja ja leipää. Mulla olikin jo kova nälkä, joten ne tulivat tarpeeseen! Tapahtumasta tarttui mukaan monenlaista lippulappua ja jäin puntaroimaan mm. häidemme musiikkivaihtoehtoja sekä valokuvausta. Tapahtumassa oli tarjolla myös elävää musiikkia, jota emme kuitenkaan ehtineet jäädä kuuntelemaan, sillä luvassahan oli vielä kaksi muuta häätapahtumaa samalle päivälle.

POHTOsta etenimme Kasarmille, ja vaikka olen vieraillut Ravintola Arttelissa pariin otteeseen aiemmin, harhailimme hieman ennen kuin löysimme perille. Paikalla oli yksi esittelijä ja muutama muu vierailija lisäksemme. Tarjolla oli kakkua, mutta minun kakkukiintiöni oli jo täysi sille päivää (perinteiset kermakakut, yöks!). Pöydillä oli joitakin esitteitä, joita nappasin mukaani, mutten niihin siinä kohtaa tarkemmin alkanut tutustua. Joihinkin arvontoihin osallistuimme myös (myöhemmin selvisi, että äitini voitti 20 hlön täytekakun yhdestä näistä arvonnoista, jippii!). Visiittimme oli erittäin lyhyt. Varmasti joku, joka harkitsee Arttelia juhlapaikaksi, sai esittelystä enemmän irti. Upseerikerholla emme edes hoksanneet käydä erikseen. 

Artteli.

Etukäteen tuon lauantain tapahtumista mainostettiin eniten Uuden Seurahuoneen Lovely Daytä, jonne suuntasimme seuraavaksi pienen shoppailukierroksen jälkeen. Tapahtumalla on aktiiviset sivut Facebookissa. Vielä jälkeenpäinkin niitä päivitellään silloin tällöin. 

Pelkäsin etukäteen väenpaljoutta ja ahtaita tiloja. Ja tällä kertaa pelkoni ei ollut turha, sillä porukkaa oli. Minun makuuni liikaa. Ihmisiä olisi kenties ollut vähemmän, jos Seurahuoneelle olisi mennyt vasta illemmalla, mutta meillä tuota mahdollisuutta ei valitettavasti ollut. 

Ennen tapahtuman alkua jono oli pitkä,
mutta se veti onneksi hyvin.

Tervetulomaljaksi oli alkoholitonta kuusenkerkkäjuomaa (not my cup of tea) ja skumppabaarista olisi voinut ostaa lisäjuotavaa halutessaan. Salin keskellä oli kauniisti katettuja pöytiä, joista lemppariaan pystyi äänestämään palkinnon toivossa. Minusta kaunein oli moderni kattaus. Äitini tykästyi vintagepöytään.

Moderni kattaus.

Moderni kattaus.

Moderni kattaus.

Vintagehenkinen kattaus.

Yläkerran photo boothissa olisi voinut otattaa itsestään kuvia. Sinne oli kuitenkin jonoa, joten jätimme väliin. Yläkerrassa oli myös Parturi-Kampaamo OMAn taitavia hiusammattilaisia, jotka tekivät vierailijoille pikakampauksia. Voi kun olisikin ollut enemmän aikaa niin olisin jäänyt ehdottomasti jonottamaan omaa vuoroani! Morsiusateljee Katariinalla oli yläkerrassa esillä huoneen täydeltä kauniita morsiuspukuja. Kun tapahtuman aikana varasi sovitusajan, sai Katariinaan 10%:n alekupongin. Minua eri tarvinnut paljoa suostutella; varasin saman tien ajan parin viikon päähän. (Tuosta epäonnistuneesta sovitusreissusta voitte lukea täältä.)

Aika pian väenpaljous alkoi ahdistaa ja nälkä jälleen kurnia, joten päätimme lähteä syömään. Kun astuimme ovenaukaisijan saattelemana ulos, oli Seurahuoneelle vieläkin jono.

Loppuun pyydän vielä anteeksi sitä, että tämä postaus oli melkein yhtä pitkä kuin jono Seurahuoneelle (hyvä aasinsilta eiks je?) :)

Hauskaa viikonloppua kaikille!

Kirpparilöytöjä

Mun viime viikot ovat kuluneet lähinnä kotona saikkuillen, Palomiehen morsian -blogia lueskellen (huh, siinäpäs olikin urakka! ;)) ja kirppareita äitini kanssa verkkaiseen tahtiin kierrellen. Kävimme muutaman päivän aikana mm.
Järkikirppiksellä, Paljekirppiksellä, Kiimingin kirpputorilla, HeKa-kirppiksellä, Oulun Kontissa, Oulun kierrätyskeskuksessa ja yhdessä Pelastusarmeijan kirpputoreista.

En tiedä vielä tarkalleen, miten haluan hääpaikkamme koristaa, mutta siitä olen varma, että tahdon häihimme "ah, ne niin suositut tämän päivän must-jutut" eli karkkibuffetin ja photo boothin. KYLLÄ! Vaikka siellä saattaakin nyt joku varmasti huokaista syvään ja ajatella mielessään, että "jaa, taas yksi näihin hömpötyksiin hurahtanut morsio", pyydän anteeksi, mutta en yksinkertaisesti voi itselleni mitään! :) Rrrrakastamme sulhon kanssa irtokarkkeja! Ja koska rrrrakastan myös mm. sipsejä, poppareita ja juustoja tulee buffetiin mitä luultavimmin myös suolaista naposteltavaa. Photo boothin kehysidean bongasin jo vuosia sitten (en muista enää mistä), ja jo silloin ajattelin, että haluan käyttää kehyksiä hääkuvissa rekvisiittana. Myöhemmin idea on jalostunut photo boothin tasolle.

JOTEN tässä vaiheessa oikeastaan ainoat somisteet, joita uskallan häihin hankkia selkeiden koristusideoiden puuttuessa, ovat juurikin herkkubuffetiin ja photo boothiin liittyvät. Kirppareilta mukaan tarttui 4 lasipurkkia herkkubuffetiin (1-4€/kpl), pari koristepulloa esim. kukkamaljakoiksi (0,10€-2€/kpl), hää- ja askartelulehtiä (0,50-2€/kpl) sekä photo boothiin kehys (3€) ja hassuttelulasit (1€). 

Ostin myös pienoisella riskillä kaksi 18 osan juomalasisettiä (7€/setti). Settiin kuuluu kolmenkorkuisia laseja, joita ajattelin käyttää tuikkukuppeina häissämme. Lasit ovat hyvin yksinkertaisia kuten alta näkyy, joten niitä lienee helppo koristella häidemme teeman mukaisesti (mihin teemaan nyt sitten ikinä lopulta päädymmekään). Tästä syystä luulisin, että ostos ei ollut harha sellainen, vaan lasit oikeastikin päätyvät käyttöön häissämme. Kupit ovat toimineet selkeästi joissain häissä tai muissa juhlissa juuri tuikkukuppeina, sillä suurimmassa osassa niistä on pohjalla valkoista steariinia. Onkos kellään hyvää vinkkiä steariinijäämien irroittamiseen? :)

Kuinkahan me sulhon kanssa hukumme häärekvisiittaan häiden alla, kun jo nyt puolitoista vuotta aiemmin, kannan kirppareilta kassikaupalla tavaraa :) Aika hyvin minä kuitenkin pysyin ruodussa ja ajattelin järjellä, mitä kannattaa hankkia ja mitä ei. Vai mitä äiti? ;)

Juhlapaikka

Kuten jo edellisessä hääkirkkoon liittyvässä postauksessani kerroin, oli hääjuhlapaikan valinta meille huvittavan helppo. Päätimme oikeastaan jo monta vuotta sitten menevämme naimisiin Kiimingin kirkossa ja juhlivamme rakkauttamme sen jälkeen Toivolassa. Toivola on nuorisoseuran talo ja se sijaitsee Kiimingin Alakylässä n. 20 kilometrin päässä Oulusta, sen pohjoispuolella.

Toivola ulkoa

Kaikista suurin Toivolan valintaan vaikuttanut tekijä on sen edullinen hinta. Sulho on Alakylän Nuorisoseuran jäsen ja täten saimme jo muutenkin edullisesta tilavuokrasta -50% alennusta. Näin ollen viikonloppuvuokra (to-su) tuli maksamaan meille 250€, josta puolet maksoimme heti varauksen yhteydessä ja loput maksamme lähempänä varausta. Vuokraan kuuluvat ruokailu-, tarjoilu- ja kahviastiastot (poislukien viinilasit ja kuoharilasit). Lisää fyffeä säästämme myös siinä, että Toivolassa ei ole anniskeluoikeuksia, joten saamme hankkia sinne juomat sieltä mistä parhaaksi näemme (= mitä todennäköisimmin Tallinnasta). Emme missään nimessä halunneet kaupunkihäitä, joten nostalginen Alakylä on siinäkin mielessä sopiva häidemme miljööksi.

Hyvä asia on myös se, että Toivola sijaitsee lähellä kotiamme. Näin juhlien suunnittelu helpottuu, kun voimme käydä siellä tarkistamassa mittoja ja muita asioita silloin kun siltä tuntuu. Paikka on meille molemmille tuttu. Sulholle Toivola on toiminut mm. limudiskojen ja hiihtokilpailujen näyttämönä. Olemme juhlineet siellä myös tuttaviemme häitä. Tiedämme siis kokemuksesta, että paikka toimii hyvin tähän tarkoitukseen ja on tilava. Sinne mahtuu juhlimaan yhtä aikaa n. 150 henkeä. Meille hääväkeä ei tosin tule noinkaan paljoa. Mielestämme yksi hääpaikan tärkeimmistä edellytyksistä on se, että kaikki vieraamme mahtuvat istumaan ja ruokailemaan samassa tilassa, ja Toivolassa tämä kriteeri täyttyy.

Se, että olen juhlinut Toivolassa häitä jo kaksi kertaa, on itse asiassa hieman negatiivinenkin asia. Ensimmäisen kerran juhlimme siellä systerini häitä vuonna 2006 ja toisen kerran syksyllä 2012 hyvän ystäväni häitä. Näin ollen sekä oman puoleni sukulaiset että monet hyvistä ystävistäni ovat nähneet tilan ns. juhlaloistossa. Molemmat häät olivat tietenkin parien itsensä näköisiä, ja koristelulla ja väreillä saa paljon aikaan, mutta kuitenkin takaraivossani vilahtaa välillä pettymys siitä, että suurin osa vieraistamme on jo juhlinut häitä valitsemassamme juhlapaikassa. Tiedän, ettei asiaa kannattaisi edes miettiä, mutta aina omalle ajatuksenkululleen ei voi mitään.

Jos totta puhutaan, niin eihän Toivola ehkä se minun unelmahäänviettopaikkamme ole, mutta hinta-laatusuhde on kohdallaan ja sijainti loistava. Jos budjetti ei rajoittaisi, olisimme mitä luultavimmin valinneet paikaksi modernimman tilan, jossa ei ole käytetty materiaalina noin paljon puuta ;) Mutta kaiken kaikkiaan olen oikein tyytyväinen valintaamme ja uskon, että tila toimii moitteettomasti häidemme juhlapaikkana! 

Toivolan sali

Ainakin esirippu on oikean värinen :)

Olen muuten kuullut huhuja, että Toivolaa on remontoitu/aiotaan remontoida. Emme ole käyneet siellä syksyn 2012 jälkeen, joten täytynee tässä lähikuukausina varata tutustumisaika ja käydä katsastamassa, onko paikka muuttunut paljonkin yllä olevista kuvista.

Hääkirkko

Meille sekä hääkirkon että juhlapaikan valinta oli äärettömän helppoa. Halusimme molemmat kirkkohäät ja hääkirkoksi valikoitui Kiimingin kirkko oikeastaan ihan vain sillä perusteella, että se on meille molemmille entuudestaan kirkoista se tutuin ja rakkain. Sulho on asunut koko lapsuutensa ja nuoruutensa yhdessä Kiimingin pikkukylistä, ja vaikka minä muutin Kiiminkiin vasta teini-ikäisenä, olen kuitenkin päässyt esimerkiksi ripille kyseisessä kirkossa. Tämän lisäksi pikkuveikkani tuntee paljon Kiimingin seurakunnan väkeä, mikä lienee positiivinen asia hääjärjestelyiden kannalta :) Kiimingin hautausmaalla lepää myös rakas vaarini. Näin pääsen lähelle häntä hääpäivänämme <3

Emme oikeastaan edes miettineet muita kirkkovaihtoehtoja. Tai kävi minulla mielessä Oulunjoen kaunis ja tunnelmallinen puukirkko, jossa kävin ala-asteajan koulun kanssa joulukirkoissa yms., mutta systerini (= mua neljä vuotta vanhempi tätini) meni siellä naimisiin enkä halunnut matkia häntä :) Ja tämän lisäksi kirkko on aika kaukana hääpaikastamme.

Kiimingin kirkko on perinteinen punainen ristikirkko. Se on vihitty käyttöön vuonna 1761. Tässä vanhassa kirkossa voi kaikilla aisteillaan kokea menneen ajan tunnelman. Puu tuoksuu, lattia narahtelee ja vanhat maalaukset herättävät historian henkiin. Lisää tietoa Kiimingin kirkosta löytyy täältä.

Kiimingin kirkko ulkoa

Kiimingin kirkko sisältä, alttarilta päin katsottuna

Kiimingin kirkon alttari

Seuraavassa postauksessa esittelen teille häidemme juhlapaikan, joka sekin on jo varattu. Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Sormuksen koko

Mua on viime aikoina mietityttänyt kihlasormustemme koot. Sulhon sormus tuntui alkuun hieman liian suurelta, mutta nyt kun hän on pitänyt sitä muutaman kuukauden, on se kuulemma alkanut tuntua sopivammalta. Miesten sormethan ovat usein paksuimmillaan nivelen kohdalla ja kapenevat kämmentä kohden mennessä. Näin sormus voi tuntua pieneltä sormusta paikalle laittaessa, mutta löysältä "omalla paikallaan". Luulen kuitenkin, että sormus on ihan hyvänkokoinen. Jos se olisi paljon pienempi, voisi olla hankalaa pujottaa se paikalleen nivelen yli.

Myös mun oli vaikea päättää, minkä kokoisen sormuksen valitsen. Voihan sormuksen aina pienentää tai suurentaa jälkikäteen, jos tarvitsee, mutta olen vieläkin kahden vaiheilla mitä teen. Alkuun kihlani tuntui ehkä himpun verran pieneltä, mutta nyt kun olen pitänyt sitä jonkin aikaa, tuntuu se oikein mukavalta. Tippua se ei ainakaan vahingossa voi! 

Mutta: sormessani näkyy painauma, kun otan sormuksen pois. En tiedä onko se hyvä merkki... Onko sormukseni kuitenkin liian pieni? Tokihan voin käydä suurentamassa sormukseni myöhemmin, mutta ajattelin viedä sormuksemme kaiverrettaviksi tässä lähiaikoina ja siinä samallahan se suurennuskin sitten suttaantuisi. Hmmm...

Kuva

(Olen muuten aika satavarma, etten kuitenkaan saa vietyä sormuksia kaiverrukseen kuin vasta häiden alla... Katsotaan pitääkö tämä ennustus paikkansa :))

Kihlasormusten kaiverrukset

Olen viime aikoina pähkäillyt, mitä kaiverruttaisimme kihlasormuksiimme. Se kaikista perinteisin valintahan taitaa olla puolison nimi ja kihlauspäivämäärä. Tai hieman varioiden vaikkapa oma nimi sydän puolison nimi ja kihlauspäivämäärä. Jos sormuksessa on vain vähän tilaa voi tietenkin käyttää myös pelkästään nimien ensimmäisiä kirjaimia. Mutta tokihan vaihtoehtoja on muitakin kuten joku kaunis runo tai pätkä jostain parille tärkeästä biisistä. Kaiverruksissa käytetään myös äärettömyyden symbolia ∞. 

Englanninkielisiä vaihtoehtoja bongasin täältä ja täältä.

Tässä on listattuna lempparini noilta sivuilta (suomennettuna tai alkuperäisellä kielellä):

• Rakastan sinua
• Aina ja ikuisesti
• Kunnes kuolema meidät erottaa
• From this moment on
• Truly, Madly, Deeply
• Ikuisesti sinun

Kuva

Ehkä pidättäydymme jossain perinteisemmässä vaihtoehdossa kihlasormusten kohdalla ja mietimme asiaa uudemman kerran sitten, kun on vihkisormusten aika. Luulen kuitenkin, että meitä molempia kiehtoisi jokin huumoripainoitteinen värssy vihkisormuksiin. Worth the wait sopis paremmin ku hyvin, sillä kyllähän tuota kosintaa sai odotella hetken ;) Put it back on! toi taas mieleeni tämän fraasin, jonka kaikki ruotsalaiset tietävät: Ei saa peittää. Tekstihän on tuttu vanhoista lämpöpattereista, joista jopa ne ruotsalaiset, jotka eivät muuten osaa suomea, ovat sen oppineet. Näin entisenä ruotsinopiskelijana pitäisin tuota vaihtoehtoa aika hauskana, mutta en sitten tiedä, mitä sulho asiasta tuumaa :) Mutta ainakin ois persoonallinen kaiverrus, eikös vain?! :)

Mitäs teillä muilla lukee kihlasormuksissanne?